Tänään käytiin Tinkan kanssa kisailemassa Järvenpäässä Keravan Agility Teamin järjestämissä kisoissa.
Kisapaikalle mennessä totesin kisojen olevan jo aika kiitettävästi aikataulusta jäljessä. Odottelua olikin lähes parin tunnin ajan ennen omaa rataantutustumista, kun muutenkin oltiin hyvissäajoin paikalla. Ystävä miehensä kanssa tuli ensikertaa kisakatsomoon, joten minien ajan koetin päivittää heille pikaisen agi infon että mistä lajissa/kisoissa on kyse.
Minien viilettäessä rataa tiesin että rata on täysin tehtävissä eikä radalla ole meille mahdottomia ansoja. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran häkistä, tein muutamia lämppähyppyjä ja sainkin koiran kontaktin pidettyä kivasti yllä lähtöön saakka. Jes, huippua. Ensimmäistä kertaa koskaan tunsin olevani itse radalla RAUHALLINEN! Jotenkin saatiin siis molempien pääkopat keskittymistilaan ennen omaa vuoroa, harjoitus tekee näköjään mestarin. Oman tyhmän ohjausvalinnan vuoksi hyllytettiin rata kuitenkin kepeille ohjatessa. Otin muka varman päälle kun varmistelin ettei koira ampuisi keppien sijaan tyrkyllä olleseen putkeen, tämä ei kuitenkaan onnistunut suunnitellusti.. Seisoin ilmeisesti keppien edessä jonka vuoksi koira valitsi sen esteen minkä sattui näkemään. Neiti kävi viilettämässä yhden ylimääräisen hypyn jonka jälkeen jatkettiin tuomarin suunnittelemaa rataa. Olisin ehtinyt tehdä ennen keppejä vaikka mitä muuta, kunhan olisin vain antanut koiran rauhassa ja itsenäisesti hakea kepeille.. Virheistä oppii, toivottavasti. Harmi ettei tätä rataa ole videolla, muuten rata oli aika sujuvaa ja rentoa menoa. Kiitokset tuomarinsihteereille jotka olivat kirjanneet myös HYL lappuun suoritusajan, joka Tinkalla olisi riittänyt tuon yhden ylimääräisen hypynkin kanssa palkintosijoille.
Toista rataa odoteltiin taas parin tunnin ajan. Oli kylmä ja jalat alkoi puutua seisoskelusta. Hyppyrata oli kerrassaan mainio, tykkäsin paljon. Lähdettiin radalle taas rennoissa fiiliksissä ja yllättäen koirakin kykseni keskittymään. Tänään oli selkeästi hyvä päivä. Sain myös itse pidettyä rennon otteen kepeille saakka. Siellä jälleen sähelsin. Tinka osaa hakea avokulmatkin hienosti, mutta jostain syystä änkesin itseni taas liian lähelle soheltamaan. Kepeiltä kielto. Loppusuora vedettiin niin lujaa kuin jaloista päästiin, mutta tässä taas huomasi että eteenlähetyksissä on edelleen treenattavaa. Viimeisellä hypyllä koira meinasi tulla hypyn ohi/jaloille, mutta jollain keinolla sain sen vielä hyppäämään. Tämänkin radan suoritusaika olis riittänyt vaikka mihin. Alkaa olla jo liian tuttua nämä läheltä piti radat. :) nollat jäi siis edelleen odottelemaan, ensiviikolla taas uudet kisat ja koetetaan pitää sama rento meininki. Tältä radalta on videomateriaaliakin.
Eilen oli hyvin aikataulutettu keskiviikko ilta. Ajeltiin koirien kanssa ojankoon ja ennen treenejä kävin kyselemässä pihalla alkavien epiksien aikatauluja. Näytti sille että ehditään hyvin treenaamaan ennenkuin medi kisaavat aloittaa, joten ilmotin Tinkan kahteen epis starttiin.
Halusin päästä kokeilemaan kisaaamista treenien jälkeen, josko koiran kierrokset vähän edes laskisi.
Mentiin takaisin hallille ja tutustuttiin Annen suunnittelemiin kiemuroihin. Videota ei tullut taaskaan kuvattua joten tässä ratapiirroksena minun oma versio eilisestä treeniradasta, ei siis välttämättä ole täysin oikein.
Haasteeksi muodostui heti alussa hypyn 2 ohjaus. Pakkovalssi-jaakotus yhdistelmällä koira haki (ei yllätyksenä) keppien sijaan putkea, joten ohjasin koiran kakkos esteelle takaakierrolla. Ensimmäisillä yrittämillä koira tosin karkasi tuollakin ohjauksella hyppysistä ja ampaisi puomille. Sain kuitenkin viemällä vietyä sen lopulta kepeille (piti vaan itse olla HILJAA). Kepeille takaalekkasin jotta sain vitos putkelle varman ohjauksen. Seuraava haaste tuli esteestä 7. Tuota hiottiin jonkin aikaa. Ehdin kyllä hyvin juosta seiskan luo koiraa odottamaan, mutta oma sijainti ja ajoitus oli pielessä. Joko Tinka haki seiskan takaa, tai sitten tuli sen ohi, en vain osannut ajoittaa. Ohjauksen sain toimimaan kun sijoituin tarpeeksi kauas sivu suunnassa seiska hypyltä. Tuossa kohtaa piti muutenkin rauhoittaa oma meno, koska 7-8-9 esteet pystyin ohjaamaan lähes paikaltaan. 8 hypylle tein vastakäännöksen jotta koira ei karkaa putkelle, 9 esteellä kierrätin siivekkeen ja A-putki erottelussakaan ei ollut mitään ongelmia kun ehdin ohjaamaan huolella. Loppurata menikin varsin kivasti.
Heti oman vuoron jälkeen lähdettiinkin katsomaan josko ehdittäisiin vielä kisaamaan. Mini kisaavat olivat vielä radalla joten saatiin tarpeeseen tullut levähdystaukokin treenien jälkeen. Ohessa ratapiirros siltä pohjalta miten itse radan muistelen.
Ennen rataantutustumista ihmettelin radalla ollutta pöytää ja naureskelinkin että eipä olla syystä tai toisesta Tinkan kanssa KOSKAAN pöytää treenattu. Aloitettiin kisaaminenkin sopivasti vuoden vaihteessa, joten uusien sääntöjen myötä pöytää ei enää juurikaan kisoissa näe kun seuroilla ei ole sääntöjä täyttävää pöytää käytössään. Tuomarina toimi juuri MM-kisoista kotiutunut Sanna Lehtonen, joka kertoikin tuomarin puhuttelussa että pöytä on radalla vasta viimeisen hypyn jälkeen, jonka saa vapaaehtoisesti suorittaa, KIVAA. :)
Ennen ensimmäistä starttia koetin rauhoitella Tinkaa nameilla. Sainkin ihan kivan kontaktin koiraan vuoroa odotellessa. Lähdössä Tinka kuitenkin tajusi missä ollaan, mitä tultiin tekemään ja alkoi tärisemään. Meinasi jopa karata lähdöstä, mutta pysyin tiukkana ja karjuin napakasti "MAAHAN". Hyvin totteli. :)
Heti lähdössä oli meille haastava paikka, tiesin että jos Tinka ei ole kuulolla, se saattaa lähtöluvan saatua ampaista kumpaan vain päähän kolmos putkea, riippumatta siitä mihin koetan ohjata. Taisinkin jäädä varmistelemaan kakkos hyppyä liian kauaksi ja mikäli oikein muistan, niin kakkos hypyn rima taisi tipahtaa? Myös tuo kolmos putkelta kääntyminen oli juuri sellainen paikka missä meillä on treenattavaa, pitääkin vielä kysäistä katsomassa olleilta tutuilta miten tuo putkelta kääntyminen sujui, itse kun ei oikein muista oliko se hidas ja kääntyikö koira nätisti. Yritin kyllä omasta mielestäni käydä näyttämässä putken suulta että tänne ollaan menossa. Puomin kontaktin Tinka otti eka radalla hienosti! A:lta ehkä hieman varasti, tai sitten vaan itse jälleeen hätiköin vapautuksen kanssa. Myös keinu oli eka radalla mennyt Katrin kertoman mukaan hienosti, jes! Jäin kuitenkin varmistelemaan keinua jonka vuoksi olin pahasti koiran perässä esteellä 14. Noiden takaa lähetysten kanssa olen vielä todella huono, en tiedä missä vaiheessa uskallan taas ottaa koiraa haltuun ettei se vaan kääntyisi liian aikaisin. Tinkakin oli sitä mieltä että nyt on lupa rallatella omatoimisesti ja ampaisikin 14 hypyn jälkeen renkaalle kun en ollut kertomassa mihin mennään. :) rallateltiin rata kuitenkin hienosti loppuun ja radan lopuksi käskin koiran vielä pöydälle, sinne se meni napottamaan! Olin kerrassaan yllättynyt! Ajattelin että se hyppää yli, tai korkeintaan koskee aiihen tassulla, parilla.. Mutta ei, hän hyppäsi pöydälle ja jäi siihen napottamaan kuin vanha tekijä. Fiksu koira.
Toinen rata meni sitten nollana. Siitäkin huolimatta että koira kiljui ja huusi ennen radalle menoa ja namitkin se sylki suustaan, en saanut siihen juurikaan mitään kontaktia. Lähdössä se alkoi hiipimään useaan otteeseen, mutta en antanut varastaa. Kaunis se rata ei ollut, mutta nolla kuitenkin. Keinulla meni taas hiipiessä ylimääräistä aikaa ja 14 hypyn jälkeen Tinka yritti hakea samaa tuttua rengasta, mutta kiljumalla sain sen kääntymään juuri ennen rengasta ja vieläpä oikealle esteelle. Äärettömän tyytyväinen olen renkaan jälkeiseen persjättöön joka ainakin oman muistin mukaan meni aika mallikkaasti. Tuolla suorituksella päästiin sitten palkinnoillekkin, Tinka oli sijalla 2. Voittajalle ei hävitty muistaakseni sekuntiakaan, joten ylimääräiset mutkat kun saataisiin pois niin päästäis vielä joskus sille korkeimmallekkin palkintopallille. :)
Mitä tästä kisapäivästä opimme.. Sen että treenit ennen startteja ei laske kisakierroksia ja namitkaan starttia ennen ei toimi rauhoittamaan koiraa. Jatketaan harjoituksia. :)
Epikset oli ajoitettu kerrassaan mainiosti ajatellen minun omia treenejä. Kisojen jälkeen ehdin vielä kävelyttään Nadin ennen Nadin treenejä. :) Nadilla oli ihan mieletön into, meinasi alkuun jopa karata lähdöstä. Tällainen draivi kun olisi aina. Tehtiin siis samaa treenirataa kuin Tinkan kanssa aiemmin. Nadi kulki mainiosti ja päästiin jopa hiomaan muutamia kohtia eri ohjausvalinnoilla, yleensä Nadin into ei moisiin riitä. Lisäksi treenattiin viikonloppuna käyttöön otettuja juoksukontakteja.
Oli kerrassaan loistava treeni ja epis ilta! Näillä eväillä viikonlopun kisoihin. :)
Lauantaina oli ohjelmassa Min Pin Tiimin järjestämä Harri ja Sanna Kataisen koulutus. Tinkan kanssa päästiin Harrin koulutettavaksi. Tykkäsin paljon Harrin tyylistä kouluttaa ja lauantain jälkeen jäikin mieleen paljon opittuja asioita sekä uusia ajatuksia.
Rata oli 31 estettä pitkä, mutta en tutustunut siihen loppuun saakka, tiesin että jo alkupätkissä on meille tarpeeksi asioita hiottavana. Ensimmäinen treenipätkä Tinkan kanssa kului siihen että sain sen hypyltä 6 kääntymään 7 hypylle. Yllätyksekseni kyllä ehdin tuonne kutoselle ihan kivasti, mutta ohjaus oli silti myöhässä ja hyppy valahti pahasti kun koiralla oli vauhtia. Keskityttiin siihen ettei koira lähde hakemaan minun selän taakse, vaan tulee palkan luo eteen kun lähden kääntämään tuohon 6-7 väliin. Lopulta muutamalla yrityksellä saatiin koira kääntymään jo ihan kivasti. Seuraava suuri haaste oli seuraavassa treenipätkässä ja esteissä 12-13, johon Harri halusi meidän tekevän Japanilaisen (persjättö-persjättö). En meinannut osata ajoittaa tuota sitten millään, pää ja kädet vispaten yritin viilettää menemään mutta koira kulki ihan eri suuntaan kuin oli tarkotus, ihmekkös tuo kun ohjaajakin oli hukassa. Tämän kohdan Harri otti videolle ja hidastettuna katsottiin mitä teen väärin. Ja kas kummaa, tajusin heti mistä on kyse ja saatiin homma toimimaan. Aiemminkin olen tajunnut omia ohjausvirheitäni videolta katsottuna, mutta tämä oli eka kerta kun niitä käydään kouluttajan kanssa suoraan treenin yhteydessä lävitse ja ainakin itselleni tuo toimi hyvin.
Tuon Japanilaisen ansiosta oli edes joku mahdollisuus ehtiä ohjaamaan tuo putken jälkeinen hyppy nro 14. Siinä oli ihan samat haasteet kuin esteessä nro 6. Koiran hyppy vaan meinasi väkisin valahtaa liian pitkäksi jolloin sen saaminen seuraavalle takaakierrolle oli mahdotonta. Tämäkin saatiin hiomalla kuntoon. Tämän jälkeen alkoikin juoksurallatus, persjättöjä-persjättöjä-persjättöjä. KYLLÄ OLI KIVAA.
Viimeisen kisanomaisen radan jälkeen kouluttaja tulikin nakkaamaan ylä femman, sen verran vauhdikkaasti viiletettiin. Oma fiilis oli kerrassaan loistava, ihan mahti treenit.
Poissaolon vuoksi sain ostettua treenipaikan vielä Nadillekkin Harrin koulutettavaksi. Mikäli olisin tiennyt Nadin osallistumisesta aiemmin, olisin treenannut sen kanssa ensin, mutta koska tämä tuli yllätyksenä niin treenit meni toisin päin kuin olisin muutoin toiminut. Nadin kanssa rallateltiin ensimmäisellä yrittämällä esteelle 27 saakka, sen pidemmälle en ollut rataa opetellut. Muuten mentiin mallikkaasti Nappulan normaalia vauhtia, mutta puomin alastulolta otettiin virhe. Lopputreeni hiottiinkin juoksukontaktia puomille. Se tuli tarpeeseen. Sen verran pitkään ollaan Nadin kanssa tolskattu näitä kontakteja "ei millään" tekniikalla. Muutamalla toistolla saatiin juoksukontakti homma jo kivalle alulle. Tästä on hyvä jatkaa.
Tässä vielä Tinkan muutama treenipätkä videoituna
Nyt jäädään sitten innolla odottelemaan tulevia kisoja. Mieleen jäi Harrin kommentit RENNOSTA ja RAUHALLISESTA koirasta.. Noiden sanojen mukaisen koiran kun saisin mukaan vielä kisoihinkin, niin hyvä tulee. Sunnuntaina päästään starttaamaan kahden startin verran Järvenpäässä ja viikon kuluttua kisaillaankin sitten Tinkan kanssa I-Hahin piirinmestaruus joukkueessa.
Blogi ei meinaa pysyä treenitahdissa mukana, mutta päivitelläänpäs taas jotain viime aikojen treeneistä.
Viime viikolla keskityttiin treenaamiseen. Keskiviikkona oltiin tuttuun tapaan MinPin tiimin porukalla Annen koulutettavana molempien kanssa ja torstaina Tinkan kanssa Helenan treeneissä Kivikossa.
Helena mainitsi jo kauden alkaessa että treenien loputtua syksyllä kaikkien tulee osata putki-kontakti erottelut. Mietinkin ratapiirrosta katsellessa että luvattoman vähiin on kyseisen asian treenaamiset jäänyt, noinkohan Tinkan kanssa onnistutaan asia vielä oppimaan kesäkauden aikana. :)
Ensimmäistä kertaa sain videolle Helenan treenit kun raahasin miehen mukaan treenikentälle. Alku sujui Tinkan kanssa yllättävänkin kivasti, mutta kuten arvata saattaa, ensimmäisellä yrittämällä vilahti puomin sijaan putkeen. Otettiin puomi pari kertaa paikaltaan, koiran tuli hakea este pelkällä käskyllä ja yllätykseksi Tinka tajusi homman idean parilla yrittämällä. Näillä kerroilla tosin puomin suoritus oli hidas kun itse jäin niin pahasti jälkeen, mutta tyytyväinen olen siihen että tuo erottelu onnistui. Saatiin homma sujumaan myös osana rataa johon olen äärettömän tyytyväinen. Radan osana puomin suorituskaan ei jäänyt himmailuksi, vaan Tinka veti puomin alastulolle saakka kivalla vauhdilla.
Muutamia rimoja saatiin pudotettua radalla ohjaajan virheiden vuoksi, mutta nekin saatiin korjattua. Lopputreenistä Tinkalla ei enää onnistunut radan alkupätkä, en yksinkertaisesti saanut käännettyä sitä esteeltä 2 tarpeeksi tiukasti, neiti päätti hakea joka kerta kepeille.
Kotiläksyksi Helenan parilta viime kerralta on tullut putkelta pois päin jatkamiset.. Kuten tässäkin videolla näkee, Tinka lähtee viimeisellä yrittämällä ensin väärään suuntaan ja tämän vuoksi vauhti hidastuu. Eka kerroilla toki kävin sen putkelta paremmin hakemassa, mutta ongelma huomattiin jo edellisen viikon treeneissä kun koiran olisi pitänyt oikeasti hakea putken "taakse". Tätä täytyy nyt treenata omatoimisesti ja hyvällä palkalla.
Tänään päästiin äkkilähtönä Jenna Caloanderin oppiin. Jennan treenit menee seuran sivuilla hetkessä, joten satuin napsauttamaan Facebookin auki oikealla hetkellä. Flunssa unohtui kummasti. :)
Sain ratapiirroksen etukäteen ja voin tunnustaa että olin omassa päässäni suunnitellut ohjauskuviot varsinkin esteille 8-11 jotenkin aivan muutoin kuin valsseilla. Olin ajatellut yhdisteleväni sinne vähän valssia ja takaaleikkausta, mutta käsky kävi; valssia valssin perään.
Heti ensimmäisenä ongelmaksi muodostui kakkoselta kääntyminen, sillä Tinka ampui kakkos esteelle sellaista kyytiä että haki seiska hypylle. Tämä saatiin kuntoon vastakäännöksellä. Myös 4 hyppy meinasi ensimmäisellä kerralla valahtaa liian pitkäksi, mutta treenillä saatiin sekin ongelma korjaantumaan.
7-8 & 8-9 valssit meni vielä loistavasti, kun sain 6 esteen takaakierrolta kivasti etumatkaa. 10 este meinasi kuitenkin olla hukassa jokaisella kerralla. Siitäkin huolimatta saatiin valssit suoritettua jokaisella yrittämällä, hyvä me. Valssit ei nimittäin ole maidän vahvuuksia, mutta pysyy meidän piiiiitkällä treenattavaa-listalla. A:n kontakteihin olen radan osana äärettömän tyytyväinen, Tinka tuli alas hiipimättä ja pysähtyi loistavasti. Keppien jälkeinen putki kuitenkin osottautui liian vaikeaksi. Putken pää oli ehkä jopa lähempänä kuin piirroksessa, joten Tinkan pää ei kestänyt suorittaa keppejä loppuun saakka, putki veti liikaa (viimeinen keppiväli jäi suorittamatta). Saatiin tuo kohta onnistumaan ainoastaan keppien "helpolta" puolen. 16 jälkeen siis nakkasin koiran kepeille, takaaleikkasin ja juoksin koiran edelle päällejuoksuun.
Kaiken kaikkiaan oli taas ihan super treenit, saatiin paljon hyviä vinkkejä ja mietittävää omaan tekemiseen. Harmi kun tämän päivän valsseja ei tullut videolle, olis ollut kiva katsoa miltä oma tekeminen näyttää ja kuin paljon koiran kaarroksissa on vielä parannettavaa.
Tässä vielä fiiliksiä eiliseltä iltalenkiltä, käytiin Talmassa ulkoilemassa Sinin, Lilin ja Ässän kanssa, olihan lystiä!
Blogi on lomaillut "kiireisten" aikataulujen vuoksi lähes koko kesän mutta nyt on hyvä syy herätellä blogia taas henkiin.
Kesä meni reissatessa ympäri Suomen maata ja tulipa jokunen kisakin kierrettyä, mutta tuloksilla ei ole tähän saakka päästy juhlimaan. Kisat on mennyt edelleen oikeaa kisavirettä etsiessä.
Viikko sitten oltiin ystävien häissä Oulussa ja reissun vuoksi kisa ilmottautuminen HAU:n kisoihin meinasi unohtua. Tuttuun tapaan aloin säätämään ilmottautumisen kanssa vähän ennen puolta yötä ja huomasinkin että avainlukulista oli loppu, joten "mummo" päätti sponsoroida Tinkan harrastusta muutaman starttimaksun verran. Tuli sitten luvattua että palkintoja on pakko saada, heh.
Viime viikolla jäätiinkin maanantain kouluttamisen jälkeen omatoimi treenailemaan Paulan, Elviksen ja Sissin kanssa. Tehtiin Tinkan kanssa vain muutama treeni eri keppi kulmia, eteen lähetystä sekä putki-puomi-putki rallattelua, jotta saadaan kontaktit muistumaan mieleen. Olen nyt treeneissä koettanut olla tarkkana kontaktien kanssa, kun tuntuu että koira on minun mokailuiden ja löysäilyjen takia unohtanut 2on 2off paikan.
Keskiviikkona oli vuorossa jälleen Min Pin Tiimin treenit ja en voisi tyytyväisempi olla. Nadi kulki vähän laiskasti. Juoksun jälkeinen masennus ja reilu viikko sitten irronnut kynsi varmaan vähän vei vauhtia. Tinka sen sijaan toimi lähes täydellisesti. Tässä meidän viimeinen treenipätkä, yritettiin tehdä koko 30 esteen rata, tosin pari omaa virhettä mahtuu matkaan. Tyytyväisempi en voisi noiden keppien hakemiseen/tekemiseen/layerointiin olla. Treeni on tuottanut tulosta.
Torstain treenit oli kouluttajan flunssan vuoksi peruttu ja olisimpa ne varmaan muutenkin jättänyt väliin. Oma flunssa vei voimat ja ajattelin että viikonlopun kisoihin on hyvä lähteä loisto fiiliksellä kun edelliset treenit meni sen verran nappiiin.
Lauantaina lähdettiin kisapaikalle Finrexinin voimalla. Ensimmäisenä oli Herralan Ritvan hyppyrata joka vaikutti todella kivalle ja Tinkalle sopivalle. Harmittavasti onnistuttiin tekemään yksi ylimääräinen hyppy ennen keppejä, joten tuloksena HYL. Muutoin olen kyllä tyytyväinen rataan ja siihen miten Tinka oli kuulolla.
Toinen rata oli Henri Luomalan agi rata Purinan sisäkentällä. Heti alussa oli meille paha putkiansa, joka onnistuttiin selättämään. Langettiin kuitenkin pari estettä myöhemmin seuraavaan putkeen, vaikka kuin tarkasti yritin ohjata koiraa kepeille. Tuolla radalla ei saatu enää yrityksestä huolimatta pakkaa kasaan ollenkaan joten tultiin pois radalta.
Kolmas rata oli Arto Laitisen käsialaa ja päivän ainoa videoitu rata. Keinu otettiin tällä radalla hitaasti ja varmasti, kun sisäradan keinu meni sen verran huonosti. Äärettömän tyytyväinen olen kuitenkin siihen että pystyn jo luottamaan omaan ja koiran tekemiseen myös kisaradalla. Pohdin pitkään ehdinkö tehdä persjättöä seiska ja kasi esteen väliin ja videolta näkee ettei siinä ollut mitään ongelmaa, hyvä me! Rata kaatuu kuitenkin omaan mokaan puomin jälkeen. Huomasin olevani täysin eri paikassa kuin rataantutustumisessa olin suunnitellut. Tarkoituksena oli tehdä puomin jälkeiselle hypylle takaaleikkaus, mutta radalla menin täysin sekaisin mitä olen tekemässä ja sen huomaa. No, jokatapauksessa HYL olisi varmaan tullut keppien jälkeiseltä putkelta, koiran olisi ollu tarkoitus tulla toiseen päähän putkea, ei sinne minne Tinka meni. :)
Sunnuntain kisoihin lähdettiin samoilla eväillä Finrexinin voimin, oma olo meinasi olla vähän tokkurainen mutta sinnikkäästi päätettiin kisata. Eka rata oli sisällä ja jälleen Arto Laitisen tuomaroima. Jo rataantutustumisessa mietin että rata on jälleen ihan tehtävissä mikäli koira on kuulolla eikä mene omatoimisesti alun putkiansaan. Kävin rataantutustumisen jälkeen tekemässä muutaman esteen, lämmittelin koiraa ja vein sen autoon. Hain sen mukaan vasta juuri ennen starttia. Rata tuntui kertakaikkisen sujuvalle, keinu otettiin jälleen hitaasti-mutta varmasti ja ehdinpä taas radalla myös persjättöihin! Radan lopussa meinasi tulla virhe takaakierrolla kun Tinka ampui keinulta vauhtiin nopeampaa kuin osasin kuvitellakkaan. Koira törmäsi minun jalkaan ja olin varma että meille on tullut vitonen kosketuksesta. Seurakaverit hurrasi kuitenkin siihen malliin että nollahan sieltä napsahti. Ilmeisemmin tuomarikin oli sitä mieltä että kosketus ei ollut tahallinen.
Tällä radalla päästiin palkinnoille, sijoitus oli 3. Harmittavaa että jäätiin toiselta sijalta 0,15 sekuntia. Kolmannelle ei enää SERT siirtynyt. Tuo 0,15 sekuntia oltaisi saatu nipistettyä radalla vaikka mistä. Keinulla tärväytyi aikaa ja myös törmäyksessä meni oma aikansa. Olin kuitenkin tyytyväinen että saatiin PUHDAS NOLLA, palkintopallille pääsy oli vain plussaa ja suuri yllätys! Tätä olikin metsästetty.
Toinen rata oli jälleen ulkona ja oli Jari Helinin käsialaa. Olin niin täpinöissäni edellisen radan palkintopaikasta ja puhtaasta nollasta etten oikein pystynyt keskittymään rataantutustumisessa, häivyin rataantutustumisesta jo ennenkuin aika oli loppu. Olin ihan varma että tein mitä tahansa, niin koira vilahtaa puomin jälkeen väärään päähän putkea, mutta KAS, Tinka-minun pieni suuri raketti, jollain ihmeen kaupalla sain sen käännettyä putken oikeaan päähän. Olin niin yllättynyt että seikkailin seuraavat pari estettä kerrassaan omituista reittiä, mutta silti puhtaasti. Rata ei todellakaan mennyt niin kuin olin sen rataantutustumisessa suunnitellut, mutta jollain ihmeen keinolla saatiin se puhtaana loppuun. Voi sitä riemun ja ilon määrää maali hypyn jälkeen. Kiljuin ja huusin kun tajusin että tehtiin TUPLANOLLA. ME - HYL varmat häslääjät. :D
Riemu oli vielä suurempi kun tulostaululle ilmestyi tulokset ja tajusin että saatiin Agi SERT. Pahoittelut seurakaverille, pamautin kyynärpäällä poskeen kun hypin riemusta ilmaan. :)
Tässä päivän ainut videoitu rata.
Viimeinen rata oli Jari Helinin hyppyrata. Melkoista kilpajuoksua koko setti. :) Kakkos hypyn jälkeen Tinka kuitenkin valitsi keppien sijaan putken, joten tuloksena HYL. Paukutettiin rata kuitenkin täysillä loppuun ja ainakin tuntui sille että mentiin LUJAA. HYL radasta huolimatta radan jälkeen jäi hyvät fiilikset, ihan mieletön pieni agi-kiitäjä.
Onnen kyyneleiltä ei voinut välttyä kun vihdoin saatiin tuloksia kaiken tämän työn jälkeen mitä on tehty. Kiitos kisaseuralle ja onnea myös kavereille jotka teki loisto tuloksia viikonlopun aikana.
Ollaan laiskoteltu vähän kaiken suhteen viimeaikoina. Juhannuksena käytiin viikonlopun mittainen pikavisiitti minun vanhempien luona Kainuussa jonka vuoksi jätettiin kevätkauden viimeiset treenit välistä. Tekee hyvää sekä Tinkalle että minulle pitää pientä breikkiä ohjatuista treeneistä.
Jotta ei ihan kokonaan juotuisi viettämään juhannusta ilman agia, otettiin mukaan Tinkan joskus keväällä kisoista voittama Royal Caninin pieni putki. Sitä rallateltiin juhannuksen aikana useampaankin otteeseen ja taisipa putkessa ryömiä myös siskon lapset sekä mummo. :) Tässä muutama kuva meidän juhannuksen vietosta:
Minean ja Nadin kanssa keinumassa
Vesisotaa paljussa
Ystävä <3
Viime viikolla käytiin Tinkan kanssa harjoittelemassa kisatilannetta epiksissä Purinalla. Kisoihin lähdön keksin viime hetkellä, joten ehdin juuri ja juuri ilmoittautumaan ennen medien alkua. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran autosta, käytiin kävelyllä, treenattiin kontaktiesteitä lämppäpaikalla ja lopuksi mentiin lähelle rataa istumaan ja odottamaan vuoroa. Koiran kierrokset nousi jälleen ihan taivaisiin kun näki muita koiria radalla. Malttoi olla hiljaa ja huutamatta ainoastaan sen hetken kun leikitin sitä lelulla. Koetin kaikesta huolimatta pitää omat hermoni kurissa vaikka se ei ihan helppoa olekkaan kun koira kiljuu ja repii hihnassa jokaiseen ilmansuuntaan.
Ensimmäinen startti onnistui A:n kontaktia lukuunottamatta suhteellisen kivasti. Paikoin koira tuntui vähän jopa hitaalta, johtui ehkä siitä että otin sitä esteiden jälkeen liikaa haltuun? Hermojen kurissa pitämisen lisäksi otin siis tavoitteeksi kunnolliset kontaktit ja sen että pakka pysyisi kasassa koko ratasuorituksen ajan. Ihan ei 100%:sti tavoitteissa onnistuttu, mutta hienosti me kuitenkin vedettiin.
Keinu oli vähän pettymys, sen mokasin itse. Karjuin koiralle SEIS aivan liian aikaisin ja neiti jäi kieppumaan keinun puoliväliin, tämä vei ylimääräistä aikaa radalla.
Tämä suoritus riitti medi kisaavissa sijalle 3, joten saatiin siis palkintojakin kotiinviemisiksi vaikkei
ihan nappisuoritus ollutkaan. Sijoille 1 ja 2 kiilasi oman seuran nopeat sheltit, joten hieno I-HAH edustus oli palkinnoilla näissä epiksissä.
Toinen startti ei sitten mennyt yhtään niin puhtaasti kuin ensimmäinen, koira varasti ensimmäiseltä puomin kontaktilta suoraan edessä näkyvään putkeen, joten HYL sieltä napsahti, suoritettiin kuitenkin vielä rata loppuun. Tuolla radalla positiivista oli Tinkan VAUHTI, tosin kuulolla ei sitten oltu senkään vertaa.
Tässä vielä videomatskua ensimmäisestä startista:
Episten jälkeen suunnattiin Sinin & koirien kanssa Haltialaan metsälenkille. Voi sitä riemun määrää kun tämä neljän koiran jengi pääsi taas porukalla rallattelemaan.
Viime lauantaina herättiin aamulla Tinkan kanssa katsomaan agilitya telkkarista! Vuorossa oli MM-karsinnat omalta kotisohvalta. Viritin livestreamin näkymään iPad-AppleTV-virityksen kautta telkkariin. Oli kerrassaan mahtavaa seurata huippu-agilitya omalta sohvalta koirat kainalossa, Tinka tosin valtasi välillä eturivin paikat ja tuijotti kavereita nenä kiinni TV ruudussa.
Katselun omasta Tv:stä kruunasi se että samalla pystyi seuraamaan tuloksia Surfacen kautta sekä Facebookkaamaan kännykällä (I-Hahilla oli oma tapahtumansa netissä tähän hommaan!), kätevää tämä nykyaika. :)
Eilen oli vuorossa Min Pin treenit ja koska Anne on kesätauolla, treenailtiin omatoimisesti. Rakennettiin hieman mukaillen FAO-rata (lähtö ja maalihypyt jöi tilanpuutteen vuoksi pois ja muutamat estevälit mahtoi olla hieman lyhyemmät kuin piirustuksessa).
Tein treenin molempien koirien kanssa. Aloitin treenaamisen Tinkan kanssa joka kulkikin aika mainiosti. Oli kiva tehdä sen kanssa helppoa rataa ja saada onnistumisia. Radalla oli meille muutama haastava kohta. Epäilin mm. 10 esteen takaakierron onnistumista, tai lähinnä sitä miten pääsen irtoamaan ajoissa esteeltä seuraavalle. Saatiin tämä kohta yllätyksekseni onnistumaan joka yrityksellä. Kepeille treenasin takaaleikkausta joka myös onnistui kaikilla yrittämillä. Alkaa näyttää sille ettei meillä enää ole ongelmaa toisellakaan puolella keppejä, jee!
Tässä Tinkan yksi yritys videoituna. Ei tosin ole yrityksistä onnistunein, mutta hyviä pätkiä löytyy tästäkin.
Tässä videoituna Nadin treenipätkä. Nappula meni tuttuun varmaan tapaansa puhdasta rataa. Vähän se näyttää turhan hitaalle varsinkin ensimmäisillä esteillä, mutta pääasia ettei nenä käynyt maassa kertaakaan.
