Kisaturistina

Viime viikolla ei treenailtu kuin keskiviikkona Saviojan koutsaamana. Nadi oli jälleen oikea mallioppilas, toisin kuin Tinka joka paineistui useista vääristä suorituksista ja lakkasi toimimasta. Näin käy meille molemmille aina kun tulee jotain liian haastavaa eteen. Sen jälkeen olisi vaan parempi lopettaa hetkeksi ja pitää pieni tauko. Nadin osalta treeneistä jäi loistava fiilis, mutta Tinkan suoritus jäi hieman kaivelemaan. Nyt on vaan parempi pitää pieni hetki taukoa ratatreenistä ja keskittyä muihin juttuihin. Päätin että startataan vielä perjantain kisat ja sen jälkeen jäädään mietiskelemään tulevaa.

Huonojen treenien ja hiipivän flunssan vuoksi skipattiin meidän torstain treenit kokonaan ja kerättiinkin kotona voimi perjantain kisastartteihin. Nadi valmistautui kisa starttiinsa tuttuun tapaan saunan lauteilla.

Perjantai aamuna Sini ja Ässä kurvasi autonsa meille ja ahtauduttiin tavaroinemme kyytiin. Voin kertoa että kaksi naista ja kolme koiraa kun lähtee viikonloppuretkelle niin tarvitsisi vähintään minibussin jotta kaiken haluamansa/tarvitsemansa (tai kaikki mitä ehkä sattuu tarvitsemaan) saa mahtumaan matkaan. Saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin, Henna ja Paula olikin jo varanneet meille paikan päiväteltalle, joten saatiin kivasti koko porukan teltat vierekkäin. Meillä oli matkassa oma kupoliteltta, koska näyttelyteltta suunnitelmat kaatui viimehetkellä. Pärjäiltiin sen kanssa kuitenkin oikein mainiosti.

Telttojen pystytyksen jälkeen kurvattiin hotellille, käytiin tsekkaamassa sisään ja viemässä toiset häkit sinne jo valmiiksi. Nadin ensimmäinen (ja viikonlopun ainoa) startti oli jo heti ensimmäisessä rataan tutustumis porukassa. Rataan tutustumisessa Jari Helinin suunnittelemat kuviot tuntui kivalle ja Nadille sopiville. Ennen starttia annoin Nadin hetkeksi Sinille jotta sain itse keskittyä rauhassa ja toivoin myös että se toisi koiraan lisämotivaatiota kun joutuu hetken hengailemaan jonkun muun kuin minun kanssa.
Nadi lähti tuttuun tapaan hieman laiskasti liikkeelle, mutta paikoin sai ihan kivankin vauhdin. Kaarrokset kuitenkin valui ihan törkeän pitkäksi kun koira ei ollut täysin kuulolla, näytti siltä että hajut vei sen keskittymistä. Kaikista koiran kalasteluista huolimatta saatiin rata nollana lävitse, neljän sekunnin yliajalla tosin. :) Harmi kun videoinnin kanssa tuli ongelmia, joten videomateriaalia ei tästä suorituksesta löydy. Nadin sijoitus oli 32, ei pöllömpi suoritus koiralta jonka kahden viime vuoden kisastartit on kahden käden sormilla laskettavissa ja koirakoita startissa oli kuitenkin yhteensä 136. Nyt vaan kisakalenteri auki ja lisää startteja!

Tinkan ensimmäistä starttia jouduin odottamaan muutaman tunnin, oltiin viimeisessä rataan tutustumis erässä. Johanna Wütrichin rata vaikutti meille todella haastavalle ja sitä se myös oli. Olin itse jo väsynyt ja kylmissäni, joten lähtökohdat kisaamiseen ja siihen keskittymiseen ei olleet kovinkaan lupaavat.

Rata kaatui lopulta juuri siihen paikkaan mihin olin ajatellutkin sen kaatuvat (pitäisi opetella ajattelemaan toisin..). En uskaltanut irrota kepeiltä tarpeeksi ja keppien jälkeinen valssiyritys oli auttamattomasti myöhässä. Tinka oli lukinnut keppien jälkeisen putken ja kalasteluista huolimatta vilahti sinne. Nuo putki ansat on meille vielä toistaiseksi aivan liian haastavia. Yritettiin vielä rataa loppuun saakka, mutta motivaatio tehdä töitä oli molemmilla vähän hakusessa. Tässä video epätoivoisesta yrityksestä:

 

 

 

Mietin ensimmäisen radan jälkeen onko mitään järkeä lähteä yrittämään toista. Vettäkin tuli välillä taivaan täydeltä. Sinnikkäästi päätin että kyllähän me startti otetaan kun kerta siihen on ilmottauduttu. Medien radat oli myöhässä ja olin ihan pihalla milloin viimeisen ryhmän rataan tutustuminen mahtaakaan olla. Tyytyväisenä istuin teltan katoksen alla sadetta pitelemässä kun huomasin porukkaa pyörimässä medien radalla, menin kysymään ratatyöntekijöiltä että mikäköhän siellä on tilanne. Noh, viimeinen rataan tutustuminenhan siellä. Ehdin käydä pyörimässä radalla hädin tuskin minuutin verran kunnes kuulutettiin että homma oli jo ohi. Onneksi olin ehtinyt käydä katselemassa rataa sivusta, joten tiesin sentään este järjestyksen! :)

Ehdittiin onneksi Tinkan kanssa vielä lämmittelemään, käytiin kiertelemässä puita ja koira tuntui olevan kivasti kuulolla. Lähtökarsinassa odotellessa kierrokset nousi kuitenkin taas ihan tappiin.

Tällä radalla jälleen putkeen, väärään aikaan.. Tällä radalla oli jo pientä yritystä kääntyä sinne minne yritin, mutta lopulta putki vei voiton. Yritettiin jälleen jatkaa, mutta totesin ettei siitä mitään taida tulla, joten rallateltiin maalihypylle.

 





Perjantain jälkeen meidän suoritukset näissä kisoissa oli ohi, lauantain ja sunnuntain ajan nautittiin huippu agilityn katselusta radan reunalla. Välillä toki tuli mietittyä että mihin on taas itsensä tullut ängettyä, kun villasukat jalassa, pipo päässä viltin alla kylmissään istuu katselemassa kun koirat ja ohjaajat juoksee esteitä hypellen. Suomen kesä... Onneksi sunnuntaina aurinkokin näyttäytyi. 

Nadin ei varakoirakkona tarvinut tällä kertaa lähteä joukkuekisaan, Min Pin Teamin joukkueen tulokseksi HYL, vaikkakin upeita suorituksia nähtiin koko joukkueelta!

 

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, upeita ratoja, hienoja suorituksia ja loistavaa seuraa! Pieni nälkä jäi, joten ensivuodelle otan tavoitteeksi kisata itsekkin Oulussa.

Tässä vielä muutama kuva matkan varrelta

Ässän ensimmäiset SM kisat



Festariteltta

Kisa"herkkuja"

Telttailijat



Kumpparit tuli tarpeeseen



Sadetta pitelemässä



Iloinen kisaturisti :)



Ässä leirillä



Festaritunnelmaa



Ässän ja Tinkan juoksuleikkejä



Pancho Villassa dinnerillä



Tunnelmia maksien finaaliradalta



Amarillossa lauantaina



@Scandic Station

 

 

 



Kisatunnelmia

Tänään käytiin yrittämässä yhteensä viisi rataa oman seuran agilitykisoissa Kivikossa. Tai no, eipä tainnut ihan viittä kokonaista rataa tulla kun Tinkan kanssa ei taaskaan päästy kaikkia ratoja loppuun saakka.. Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen väärällä jalalla ja kiukku valtasi mielen koko kisapäivän ajan, ei yhtään hyvä yhdistelmä. Kisojen ajan saatiin nautiskella helteestä sekä viilettää rataa myös vesisateessa, onneksi sade yllätti vasta Nadin ratojen jälkeen.

Nadi hoiti tänään palkinnot kotiin, jälleen! Minun pieni rääpäle on ilmeisesti nyt löytänyt tekemisen meiningin tähän lajiin pitkän, pitkän motivaation etsimisen jälkeen.
Nadin olin ilmoittanut vain kahdelle radalle koska hyppyradoille en sen kanssa ainakaan toistaiseksi halua, siellä on tiukemmat ihanneajatkin ja muutenkin tekee tiukkaa ehtiä ihanneaikoihin. Kaksi rataa on Nadille tarpeeksi pitämään motivaation yllä.

Ihanneaikaan ei ensimmäisellä radallakaan ehditty, mutta 1,5 sekuntia yliaikaa muutoin puhtaalla ratasuorituksella riitti tänään sijaan 2! Huikeeta! Nadin vauhdilla ei kolmosissa ihan joka päivä palkintopallilla seisoskella. :) yliaika ei muutenkaan jäänyt harmittamaan, koska koira kuitenkin yritti parhaansa vähän hitaasta lähdöstä huolimatta.

Medien rataantutustumisessa tajusin että jalkani ovat ihan muussina, niitä särki enkä meinannut jaksaa kävellä rataa ollenkaan lävitse. Helle, viimeaikojen juoksulenkit ja unohtunut aamupala taisi tehdä tehtävänsä.. Noh, koetin juoda ja venytellä ja kykenin lopulta ihan juoksemaankin radalla. Tinkan kanssa ensimmäinen rata hajosi kuitenkin kepeillä.. Luotin siihen että koira menee kepit itsenäisesti ja irtosin sivulle vähän liikaa, luultavasti käännyin jo seuraavan esteen (putken) suuntaan liian aikasin jolloin koira jätti kaksi viimeistä keppiä pujottelematta. No, tuo olikin meille haastavampi puoli, mutta koetin pitää asian pois mielestäni ja luottaa koiran osaamiseen.. Tuttuun tapaan koko pakka hajosi yhdestä virheestä ja loppuradan koira ampuili mihin sattuu kun en vain ollut oikeassa paikassa ja ohjailin laiskasti ja huolimattomasti, tuloksena HYL.

Toisessa rataantutustumisessa omatkin jalat oli jo toimivat, Nadin rata meni puomin alastulon kontaktia lukuunottamatta puhtaasti! Pikkuneiti pelasteli ohjaajan huolimattomia ja myöhäisiä ohjauksia hienosti ja suoritti jälleen radan ihan kivalla draivilla. Noh, tällä radalla saatiin yliaikaa sitten sen puomi vitosen lisäksi yli kolme sekuntia.. Hitaan lähdön lisäksi huonojen ohjausten takia tulleet isot kaarteet näkyi suoritusajassa. Silti tuokin tulos ylsi sijalle 5! Ei ollenkaan pöllömpi päivä Nadilla. Aiotaan kisata jatkossakin! ;)

Ohjaaja kävi hitaalla jo hitaan koiran kanssa, niin voi vaan kuvitella miten käy tuollaista salaman nopeasti liikkuvaa eläintä ohjatessa.. Ei mennyt ihan nappiin loputkaan radat. Toisella radalla yritin nakata koiran takaakierrolle hypyllä nro.2.. Oma kroppa ei tainnut olla mukana ohjauksessa yhtään, koira painatti täysiä kakkosesteen ohi ja siitä takana olevalle hypylle -> HYL. Yritin jatkaa, mutta lopetin parin esteen jälkeen puomin kontaktille.
Viimeisen radan alku meni kivasti ja selvittiin esteelle nro. 10 saakka.. Sain koiran hakemaan kepit hienosti ja itsenäisesti vauhdikkaan suoran jälkeen ja onnistuin vielä takaaleikkaamaan kepeille.. Lopulta mokattiin kepit täsmälleen samaan paikkaan kuin eka radalla. Yritin korjata ja jatkaa, mutta eihän siitä enää mitään tullut... Tuttu tulos; HYL.

Nyt jäin sitten pähkäilemään onko parempi vain pitää Tinkan kanssa kunnon kisatauko ja keskittyä pelkästään treenaamiseen vaiko jatkaa kisaamista. Suurin haaste kuitenkin taitaa edelleen olla se että koira on kisatilanteessa täysin erilainen kuin treeneissä. Kierrokset nousee kisoissa aivan tappiin ja itse hermostun siihen hästäämiseen ennen kuin radalle ehditään.. Ensiviikolla vielä perjantaina startataan joka tapauksessa ja sen jälkeen aletaan pohtimaan tulevaisuuden kuvioita.

Lili ja Ässä tuli kannustamaan kisoihin ja Lili pääsikin tyttöjen seuraksi prinsessahäkkiin pitämään sadetta. Ässää ei huolittu, tää häkki on tytöille!

 

 

Koirakavereita ja treeniä monessa muodossa

Tällä viikolla ollaan taas ehditty tuohuta monenlaista. Maanantaina oli vapaa ilta kouluttamisesta, joten pakattiin Sinin kanssa koirat autoon ja suunnattiin koko koiralauman kanssa iltalenkille Haukkavuoren perintömetsään. Ei ollut taas riemulla rajaa kun koirat pääsi viilettämään porukalla pitkin peltoja ja metsiä. Tämä koiranelikko on löytänyt kyllä hienosti yhteisen sävelen.
Tässä hieman kuvasaastetta iltalenkiltä, kuvissa vilahtaa siis Tinkan ja Nadin lisäksi koirakaverit kääpiösnautseri Lili sekä bordercollie pentu Ässä.
                             

Tällä viikolla ollaan skarpattu oman kunnon
kannalta myös juoksulenkkien kanssa ja juoksu alkaakin taas pienen tauon jäljiltä kulkea kohtuu kivasti. Nyt vaan itseä niskasta kiinni jotta saadaan pidettyä tämä juoksuinto päällä jatkossakin.

Keskiviikkona treenailtiin jälleen Marjon johdolla Annen ollessa kipeänä. Tinkalla riitti jälleen intoa ja vauhtia kuumasta ja tukahduttavasta ilmasta huolimatta (kiitos viileän treenihallin!). Ohjaaja sen sijaan oli täysin kuutamolla. Lensin jopa pyllylleni yrittäessäni valssata yhden takaakierto hypyn jälkeen,

sotkeuduin vain omiin jalkoihini, Tinka parka. Ennen Tinkaa kuvittelin olevani jotenkin vikkelä, koordinaatiokykyinen ja hyvä liikkumaan. Tuon koiran tullessa kuvioihin mielikuvat omasta liikkumisesta on kyllä romuttunut täysin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen että radalla oli monta meille vaikeaa kohtaa joista selvittiin. Mm. heti alussa oli kaksi hyppyä joiden jälkeen tuli ohjata ns. väärään päähän putkea, tästä selvittiin yllätyksekseni sataprosenttisesti! Hyvä me. :)

Putkeen lähettäminen pimeästä kulmasta sen sijaan tuotti meille ongelmia kun en vain

löytänyt oikeata paikkaa mihin itse tulisi sijoittua.. Noh, muutaman kerran kun Tinkan kanssa tekee väärin, niin olisi vain parempi tehdä välissä jotain muuta ja kokeilla myöhemmin uudestaan, ei siis onnistunut, ei sitten millään. Jokatapauksessa saatiin tehtyä kivaa pätkää ja keinukin meni radan osana ilman liikoja hidasteluja, täytyy siis olla tyytyväinen niihin onnistumisiin, vaikka parannettavaakin riittää. :) Tietääpähän mitä taas jatkossa treenaillaan.

Nadi sen sijaan rallatteli jälleen kerran rataa oikein mallikkaasti, ainut korjaamisen aihe oli kontakteilta loikkiminen joita sitten lopuksi vähän hiottiinkin muistin virkistämiseksi. Harmi kyllä menin koettamaan rataa vielä lopuksi, joka oli virhe kun koiralla ei ollut enää sama tekemisen meininki päällä. Jospa muistaisin taas jatkossa lopettaa sen kanssa ajoissa ja tehdä vain lyhyttä pätkää.

 

Torstain kouluttajatreenit olikin tällä viikolla mielenkiintoiset. Ryhmiä oli yhdistelty ja treenit oli kahden tunnin mittaiset, luvassa oli koirille ratatreeniä ja ohjaajalle tämän lisäksi ketteryystreeniä, lihaskuntotreeniä sekä psyykkaukseen liittyviä harjoituksia. Kuinka tarpeeseen moinen treeni tulikaan tällaiselle kömpelölle keskittymisongelmaiselle ohjaajalle! hih.

Noh, kuinka ollakkaan en ilmeisesti kuunnellut Helenan ohjeistusta treenin aluksi tarpeeksi hyvin kun tuntui että ensimmäisen tunnin ajan olin ihan hukassa että millä pisteellä minun tulisi missäkin välissä olla, ilmeisesti olinkin välillä väärässä paikassa ja väärään aikaan. Koira sen sijaan teki ensimmäisen harjoituksen ihan TÖRKEÄN hyvin... siihen saakka kunnes Helena pyysi tekemään sylkkärin (ENHÄN MINÄ SITÄ VAIN OSAA). Sitä jäätiin sitten hieromaan kiukkuun saakka.. Tiedän kyllä kuinka sylkkäri tehdään, mutta en vain kykene moista ohjausta radan osana kummankaan koiran kanssa sujuvasti tekemään. Noh, nyt EHKÄ tajusin missä asennossa sen ranteen pitää heilua ja tämä aiotaan vielä molempien koirien kanssa oppia. Siltikään en olisi sylkkäriä kyseiseen paikkaan käyttänyt koska esim. jaakotus toimi siihen mainiosti.
Seuraavaksi menin heilumaan lihaskuntopaikalle, haarahyppelyitä, pakarajuoksua, sivulaukkaa jne. Vähän tuli tyhmä olo heilua siellä kentällä edestakaisin yksikseni, mutta hiki tuli! Ja hyvää treeniä odottaville koirille katsella että mitä ihmettä toi sekopää touhuaa. Kolmas piste ensimmäisen tunnin aikana oli mielikuva harjoite. Istuskelin kentän nurkassa miettimässä jotain huippufiilistä jonka olen agilityssä kokenut ja pohdin sitä kuinka voisin käyttää sitä fiilistä hyödyksi tulevissa treeneissä/kisoissa.

Lisäksi juoksenneltiin ketteryystreeniä maahan piirretyn ruudukon avulla (jalkapalloilijoiden ketteryystreenejä) sekä tehtiin omatoimisesti treeniä erikoisesteillä.
Toisen tunnin aikana piti mm. keskittyä etsimään numeroita ruudukosta (1-100) pääsin sen viiden minuutin aikana numeroon 53.. Ei mennyt ihan putkeen kun mm. alkuun tajusin ajan kuluvan siihen että katselin muiden suorituksia ja jouduin palaamaan tehtävänantoon monta kertaa ennen kuin tajusin mitä pitää tehdä. Itse numeroiden etsimiseen kyllä pystyin sitten keskittymään kunhan vain pääsin alkuun. Toisella kierroksella tehtiin myös itsenäisesti kontaktitreeniä joka meni tosi hyvin, hyvällä fiiliksellä niiden suhteen huomisen kisoihin.
Lopuksi tehtiin vielä Urheilijan psyykkiset taidot -testi, jota ei tosin ehtinyt ihan loppuun saakka tehdä, mutta tein sen myöhemmin kotona. Testissä analysoitiin yksilöllisiä reagointitapoja erilaisiin urheilutilanteisiin. Mitä parempi pistemäärä oli, sen paremmat psyykkiset taidot testin mukaan omaa. Noh, sain testin mukaan ihan kivat pisteet. Lähinnä varmaan tärkeää oli se että pysähtyi oikeasti miettimään omaa suhtautumistaan/ajatuksiaan/keskittymistään/paineensietoa erilaisiin tilanteisiin liittyen.
Ihan huikean kivoja nämä tämmöiset treenit, minä ainakin tykkäsin!

Nadi SM-joukkueen varakoiraksi!

Viime postauksessa unohtuikin mainita että Nadi valittiin Min Pin Tiimin SM-joukkueeseen varakoiraksi! Aika kiva että meidän osaamiseen luotetaan näin paljon vaikkei kisanäyttöjä juurikaan ole. Tosin ollaanhan me nollat napattu niistä molemmista kisoista missä on tämän vuoden puolella käyty. ;)
Tinkan joukkuehaaveet sen sijaan kaatui siihen ettei SBCAK:lle saatu kerättyä tarpeeksi kolmosluokan medi koiria jotta joukkue olisi saatu kasaan. Oman seuran joukkueeseen ei vielä tänä vuonna rahkeet riittäneet.

Keskiviikkona käytiin taas treenailemassa Min Pin porukalla. Tällä kertaa lyhensin omaa treeniaikaani kolmesta tunnista tuntiin ja poissaolojen vuoksi koetin treenaamista molempien koirien kanssa samassa ryhmässä. Rataantutustumisessa mietin kuviot vain Nadin kannalta enkä vielä siinä vaiheessa juurikaan pohtinut kuinka Tinkaa aion ohjata. Annea oli jälleen tuurailemassa Marjo, joka kehittelikin aika kivat kiemurat radalle.
Nadille haasteena oli esteelle nro. 2 vienti. Marjo istui kakkos putken vierellä ja aina kun koetin viedä Nadin putkelle, sen piti ensin käydä haukkumassa kouluttajalle. :) Tämä haaste kun selvitettiin, saatiin rata aikalailla sujuvasti nollana lävitse. Vauhtia oli jälleen mukavasti ja Marjo sanoikin ettei siinä juuri parannettavaa löytynyt (radalla oli mm. pimeään putkikulmaan vientejä, päällejuoksua ja monta sujuvaa persjättöä). Lähdettiinkin sitten seuraavalla kierroksella kokeilemaan meille hieman haastavampia ohjauskuvioita, kokeiltiin mm. takaaleikkausta kahden putken väliselle hypylle, saatiin se onnistumaan, tosin minun oma ajoitus vähän tökki siinä kohtaa, mutta silti olen tyytyväinen että Nadi ylipäänsä lähti siihen ohjaukseen. Toisella radalla Nadi loikkasi A:n kontaktin aika huolella, joten kontaktien kanssa koetan taas Nadinkin kanssa skarpata.
Haastavaa Nadille kontakteissa on se, että jos radan osana lähden pysäyttämään, se ei jatka rataa enää yhtä innokkaasti, vaan saattaa jäädä nuuhkimaan kontaktille. Tähän saakka ollaan menty vähän vaihtelevilla menetelmillä, joka ei tietenkään ole mitenkään hyvä/järkevä ratkaisu.

Tinkan treeniin olen myös tyytyväinen, sain jälleen hienoja neuvoja Marjolta siihen mihin asioihin Tinkan kanssa treenatessa kannattaa ennenkaikkea keskittyä. Myös Marjo on huomioinut Tinkan "pituushyppelyn" sekä kontaktilla hidastelun mikäli itse jään jälkeen. Tinkan laakean hyppytyylin kanssa olenkin tehnyt töitä viime syksystä alkaen ja yksittäisiä esteitä se kykeneekin suorittamaan hienosti, sen sijaan radan osana vauhdin tullessa kuvioihin hypyt tuppaavat valahtamaan turhan pitkäksi. Aika loputon suo saada tuo ongelma selätettyä, mutta me yritetään parhaamme. :)
Tässä treenissä taas huomasi kuinka edelleen ohjaan Tinkaa liian paljon samalla tyylillä kuin Nadia; pari kertaa koira hyppäsi takaakierron/valssin jälkeen jaloille kun en anna koiralle tarpeeksi tilaa ja menen itse heilumaan liian lähelle estettä. Koetan parhaani mukaan takoa itselle päähäni että luota siihen koiraan, kyllä se sinne menee! :)

Eilen käytiin jälleen Kivikossa treenaamassa, pitkästä aikaa meinasin jättää treenit väliin huonon ilman vuoksi, sekä siksi että etukäteen lähetetty ratapiirros näytti yksinkertaisesti niin haastavalle että jo etukäteen mietin sitä turhautumisen tunnetta kun epäonnistutaan.
Kaikesta huolimatta pakkasin koirat autoon ja lähdin treenaamaan, ONNEKSI!
Vaikeasta radasta huolimatta saatiin aika onnistuneitakin pätkiä aikaan. Helenaa oli tuuraamassa Korhosen Maiju joka onkin meille tuttu kouluttaja viime talven Niinun tuuraajaana.
Suurimmaksi haasteeksi eilen osoittautui vaikea kepeille vienti, Tinka oli yksinkertaisesti päättänyt mennä seuraavalle putkelle.. Jälkeenpäin ajateltuna persjättö keppejä edeltävän putken jälkeen sekä takaaleikkaus kepeille olisi varmasti ollut meille helpoin tie ratkaista tuo kohta.
Lisäksi painittiin välistävedon kanssa, johon en millään meinannut saada toimivaa ohjausta aikaan. Pää ei vain toiminut ja joka kerta peruutin pylly edellä yrittäen vetää koiraa mukaani, ei toiminut! Ratkaisu oli pieni pysähdys peruutuksen sijaan.
Kolmen takaakierron pätkä sen sijaan meni radan osana aivan yli odotusten, videolta näkeekin kun huudetaan Maijun kanssa kilpaa. :)
Lopuksi kellotettiin kahden putken välisen hypyn ohjaus (videolla kaksi viimeistä radan suoritusta). Yllätyksekseni tuo siivekkeen ympäri kiertäminen olikin nopeampi, vaikka olisin luullut toisin.


Tässä video eilisistä treeneistä:

Nyt odotellaan sitten uudestaan kesän tuloa, tämä toinen harrastukseni odottelee kesää&aurinkoa ehkä vielä enemmän kuin minä ja koirat yhteensä. Kuvassa mm. chiliä, tomaattia, kuukausimansikkaa, tilliä, persiljaa, oreganoa, lehtisalaattia ja basilikaa.







Nappulalle Aginolla

Nyt on taas treenattu ja kisattu ja vietetty kiireistä agilityelämää.

Viime viikon Min Pin treeneissä treenasin itse vain Tinkan kanssa. Sain Nadille lainakartturin Min Pin Teamin omiin kisoihin jonka vuoksi Katri treenasi Nadin kanssa. Yllätyin että Nadi ylipäänsä lähti lainaohjaajan mukaan. Jonkin verran se etsi äitiä radan reunalta, mutta katosin ulos jonka jälkeen treeni sujui jo vähän paremmin.

Tinkan treeni sen sijaan onnistui yli odotusten, radalla oli meille vaikeita välistävetoja jotka saatiin sujumaan yllättävän hienosti, lisäksi kaikki kontaktit meni täydellisesti, hieno pieni musta kiiturini. <3

Treeneissä juhlittiin tällä kertaa koirakavereiden synttäreitä sekä valioitumisia, joten tarjoilut oli jälleen sen mukaiset. :)

Torstaina tultiinkin sitten taas ryminällä alas kun Kivikon kouluttaja treeeneissä ei tuntunut mikään onnistuvan. Kaikki ne asiat mitkä normaalisti on meille helppoja, ei sujuneet yhtään ja toisaalta sitten koira irtoili sellaisissa paikoissa missä en todellakaan osannut moista odottaa. Helle saattoi olla toki osasyynä omituiseen treeniin. Me ei juurikaan olla helteessä agiliidelty. Tehtiin Tinkan kanssa vain yhtä treenipätkää ja jätettiin toinen treenipätkä suosiolla yrittämättä, kun ensimmäisessäkin oli meille haastetta. Hauskaa olikin että aiemmalla viikolla tuskastelin kylmyyttä kun kaulahuivi jäi kotiin ja näissä treeneissä huolena oli kuinka koira pärjää siellä kuumuudessa. Suomen kesä. <3

Perjantai iltana mentiin valmistelemaan Min Pin Teamin ensimmäisiä omia agility kisoja ja kisapaikalle raahauduttiin koirien kanssa heti lauantai aamuna aikaisin. Ensimmäinen startti meni Tinkan kanssa lähinnä harjoitellessa. Otettiin taas virhe kepeiltä jonka vuoksi Tinka tuttuun tapaansa lähti pujottelemaan takaisin päin "Kyl mä tän äiti osaan" -asenteella ja HYL sieltä sitten napsahti. Kasasin kuitenkin oman pääni ja pysyin päätöksissäni että teen radan loppuun vaikka mokaillaankin.

Toisella radalla päästiin sitten näyttämään mitä me oikeasti osataan! Rata tuntui kertakaikkisen sujuvalta, oli siellä toki pari kohtaa missä olisi vielä saanut vähän mutkia pienemmäksi. Täytyy olla tyytyväinen että saatiin niinkin ehjä rata, kun Tinka-possu varasti lähdössä. Tein kuitenkin kunnon virheen vasta viimeisen hypyn jälkeen; aloin hurramaan onnistunutta suoritusta ja niinhän se viimeinen rima sieltä tipahti. :) Noh, virheistä oppii, toivottavasti!

 

 

Viimeisellä radalla olin tiukkana lähdössä ja jouduin pari kertaa komentamaan koiraa maahan, pitää olla nyt tarkkana näiden lähtöjen kanssa ettei koira ala joka lähdössä irtoilemaan omia aikojaan. Tehtiin sitten radan osana yksi ylimääräinen putki jonka vuoksi tuloksena HYL. Joka tapauksessa kisapäivän tavoitteet täyttyi hienosti. Tavoitteena oli kolme rataa loppuun saakka ja niinhän me ne rallateltiin ja pidettiin hauskaa.

 

Tinkan ratojen jälkeen siirryin itse töihin ja oli Nadin vuoro kisata. Harmi vaan Nadi ei tuntunut olevan lainakartturista kovinkaan mielissään eikä yhteistyö pelannut ihan suunnitellusti. Toki matkaan mahtui myös upeita pätkiäkin joissa koira oikeasti liikkui ja teki töitä, mutta välillä se lähti haahuilemaan ihan omille teilleen. Kahden HYL radan jälkeen päätettiin tehdä ohjaajan vaihdos, joka kannatti. Nadi oli minien viimeisenä starttaava koira ja niinhän me käytiin tekemässä hieno ja sujuva nollarata sijoituksella 7! Suuret kiitokset kuitenkin lainaohjaajalle, upeasti te veditte siihen nähden ettei Nadi ole ikinä aiemmin mennyt kenenkään muun kuin minun kanssa.

 

Lähes 12 tuntia kisoissa vei voimat ja kotiin tullessa nukahdinkin mun oman pienen kesäyksiön sohvalle. :)

Positiivisen fiiliksen agia

Agilitypainotteinen alkuviikko alkaa olla taas paketissa. Viikonloppuna pidettiin pitkästä aikaa täysin vapaata harrastuksista ja se tuli tarpeeseen. :) Ehdittiin ulkoilla kavereiden kanssa Keravan metsikössä ja käytiin yökyläilemässä Lahdessa. Hieman piti taas Tinkan paimennustaitojaan siskon koiraan koettaa, mutta muutoin selvittiin ilman suurempia yhteenottoja. Nämä kaksi "arkajalkaa" pelkäävät toinen toistaan joten joskus niillä meinaa varsinkin sisätiloissa mennä vähän rähinäksi. Tinkan paimennusvietti tulee esille kun se vie tuon "mustan lampaan" aina paimentaen nurkkaan.

Maanantai ilta meni taas koulutellessa Kivikossa, tällä kertaa omat koirat ei päässeet tekemään yhtään estettä, hyvä välillä näin. Käytiin kuitenkin ilta myöhään vielä kävelyllä kentän ympäristössä, hyvä treenata siellä liikkumista niin ettei joka kerta mennäkään kentälle treenailemaan. Tinkalla kun varsinkin meinaa kierrokset nousta heti parkkipaikalla.

Iltalenkillä Kivikossa



Ässän kanssa Orimattilassa

Tiistaina tuli taas todettua olevansa jonkin sortin tosiharrastaja. :) Tarjolla olisi ollut ilmaista skumppaa ja hyvää livemusiikkia, vaan mitä tekee Maria. Istuin ruuhkassa 1h45min jotta ehdin ajoissa töistä kotiin ja siitä suoraan Orimattilaan kannustamaan kaveria koiransa kanssa kisoihin. Kisathan oli siis pihalla, vettä tuli taivaalta ja kylmäkin oli. Omat koirat jäi kotiin lämpimään nauttimaan lihaisia luitaan. Onneksi Sinin auton takakontista löytyi sadetakki, joten pärjäsin siellä sateessa aika kivuttomasti. Menestystä ei näistä kisoista kavereille irronnut, mutta tyytyväinen tuloksiin voi olla kun Lili viiletti radalla sellaista vauhtia jota en ole ennen edes nähnyt vaikka samassa treeniporukassa ollaan viime talvi treenailtu ja yhteisiä kisareissuja tehty. Nyt vaan nenät kohti uusia kisoja samalla vauhdilla niin hyvä tulee! Kotiin tullessa käytiin vielä koko koiralauman kanssa pieni lenkki metsässä jotta koko porukka pääsi vähän viilettämään irti. Ässä alkaa olla kohta Tinkan kokoinen BC pentu, joten pystyy jo ihan kivasti juoksuleikkejäkin leikkimään.

Keskiviikkona oli taas Min Pin Tiimiläisten agi-iltamat Vuokkosilla. Annea oli tuuraamassa Marjo joka olikin keksinyt aika kivan ja haastavan treeniradan. Nadin kanssa treeni sujui taas todella hienosti, tosin lopussa kun alettiin hiomaan pakkovalssia jota en edes itse osannut/ymmärtänyt siihen paikkaan, loppui Nadinkin vauhti ja tekemisen meininki. Tinkan kanssa oli muutamia ongelmia. Esimerkiksi takaakierto vasemmalta puolen oli meille hankala, tätä täytyykin treenata. Kontaktitreenit on sen sijaan ollut hyödyllisiä, koska neiti suoritti puomin radan osana ihan täydellisesti ja pysähtyi juuri oikeaan paikkaan. Kepeille tehtiin myös hieno takaaleikkaus, vaikka keppikulma oli vaikea, tähän olen eri tyytyväinen. Sen sijaan sama pakkovalssihässäkkä ei toiminut Tinkankaan kanssa mikä oli ongelmallinen Nadin kanssa. Ongelma taisi siis olla pelkästään minulla.
Harmi kun kummankaan treeniä ei tullut otettua videolle.

Tänään oli jälleen vuorossa kouluttajien treenit Kivikossa, kerrankin paistoi aurinko kun kotoa lähdin, mutta silti meinasin paleltua kentälle. Treeneihin mennessä tuntui että kaikki kiukuttaa. Helena olikin keksinyt kivan idean päästä meidän fiiliksistä kärryille ja antoi jokaiselle 10 lappua, niitä piti sitten laittaa taskuihin siinä suhteessa millä fiiliksellä oli treenien alussa; laitoin oikeaan taskuun 7 lappua (positiivinen fiilis) ja vasempaan taskuun 3 lappua (negatiivinen fiilis).. Todellisuudessa sinne oikeaan taskuun olisi kuulunut varmaan isompikin läjä noista lapuista vielä siinä vaiheessa. ;)
Teemana oli tänään oli kontakti-putki erottelut ja mukava etenevä ratatreeni. Kontakti-putki erottelut tuli meille taas tarpeeseen, ne ei ole varmoja ja eipäs se puomi meinannut millään taaskaan onnistua kun putki oli niin kivasti siinä vieressä vetämässä. Sainkin hyviä vinkkejä tähän treeniin joita aion Tinkan kanssa treenata aina kun mahdollista. Tehtiin myös keinua jonka nopeampaan suoritukseen saatiin myös kullan arvoisia neuvoja.
Rata treeni sen sijaan oli meidän osalta ihan nappi suoritus. Oli kiva päästä tekemään rataa jossa pääsi menemään täysillä, mutta kuitenkin matkaan mahtui myös muutama haastava ohjauskin. Tästäkään ei ole videota, täytyykin skarpata treenien videoinnin kanssa tulevilla viikoilla.
Treenin lopuksi kaivoin oikeasta taskustani 9 lappua ja negatiiviselle puolelle jäi vain yksi lappunen, jonka jätin vasempaan taskuun ihan vain epäonnistuneiden putki-puomi erotteluiden vuoksi.

Loppukevennyksenä keväinen kuva meidän parvekkeelta tänään, kesää odotellessa. :)

 



Ensimmäinen blogi postaus

Vihdoin sain aikaan sen mitä olen jo pitkään mietiskellyt, oma blogi. :) Välillä tuntuu että postailen Facebookkiin tarinaa ja videoita agilitystä agilityn jälkeen, joten säästellään naamakirja kavereita sen verran että avaudun agility ajatuksistani tästä eteenpäin enemmän tänne. Toimittakoon tämä blogi sitten samalla treenipäiväkirjan virkaa myös ihan itselle.

Agility vie blogissani varmasti suurimman huomion, mutta joskus saatan kirjotella myös muista mulle rakkaista jutuista, kuten tällä hetkellä tomaateista, chileistä tai yrteistä, jotka odottelee kesää ja parvekkeelle pääsyä.
Myös rakas geelikynsi harrastukseni saattaa joskus saada osansa tämän blogin postauksissa. :)

Mikäs olisikaan sen parempi ajankohta aloittaa blogin kirjoittaminen, kuin uuden treenikauden alku.
Viime viikko pidettiin treeneistä taukoa ja tällä viikolla aloitettiin taas treenaaminen uusissa kesän treeniryhmissä.

Maanantai illat menee koulutellen I-Hah:n jatko ja ratavalmiit -ryhmiä Kivikossa, ensimmäinen treenikerta meni tutustuessa uusiin koirakoihin ja kiva koulutuskesä on varmasti tulossa.
Kouluttamisen  jälkeen jäätiin Paulan ja koirien kanssa tekemään vähän omatoimitreeniä. Nadi pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan agilityä Kivikon uudella pohjalla ja kulkikin melko vauhdikkaasti & hyvällä draivilla. Tinkan kanssa tehtiin pientä treeniä kontakteilla jotka on viime aikoina kolmosissa hätiköinnin tuloksena alkanut lipsumaan sekä keppejä meille vaikealta puolen.

Keskiviikkona alkoi myös odotetut Min Pin Tiimin treenit Vuokkoset Areenalla Ojangossa. Keskiviikkoisin ei tarvitse kesän ajan ohjelmaa miettiä, kun illat menee harrastuksen parissa. Sain Saviojan Annen treeneistä paikan molemmille koirille ja omien koirien treenivuorojen välissä ehdin joko kahvitella, lenkkeillä tai kouluttaa muita ryhmiä. :)
Tinkan treenit sujui alkuun vähän tahmeasti, neiti pudotteli rimoja (ei yhtään normaalia), perseili A:n kontaktilla ja keinukin meni hitaasti. Itse olin ohjauksien kanssa myöhässä eikä alkuun tuntunut yhteistä säveltä löytyvän. Lopuksi saatiin kuitenkin ihan kivojakin pätkiä aikaan ja kepit onnistui radan osana vaikealtakin puolen.
Nadi sen sijaan yllätti treenillänsä positiivisesti! Vauhtia oli kivasti ja tehtiin ohjauksia joita ei oltu ikinä ennen harjoiteltu ja joiden en Nadin kanssa uskonut toimivan. Kai senkin kanssa pitäisi jo johonkin kisoihin uskaltautua kun treenit on viime aikoina mennyt sen verran mallikkaasti.

Torstai on tänä kesänä meidän kouluttajatreenipäivä. Koko päivän tuli vettä taivaan täydeltä ja sitä uhmaten lähdettiin Tinkan kanssa Kivikkoon. Koira ei ole sokerista mutta minä olen. Onneksi sade loppui kun päästiin Kivikkoon, tosin kylmä siellä oli joka tapauksessa.
Kouluttajatreeneissä meitä kouluttaa Helena Tiainen, joka olikin suunnitellut kivan ja vauhdikkaan treenin. Helpot treeniradat joissa on vauhtia ja muutama käännös, tuleekin minulle ja Tinkalle tässä vaiheessa tarpeeseen. Talvi tahkottiin meille vaikeita ratoja, joten kunnon ratatreenin tekeminen on jäänyt vähiin.
Jälleen kerran Tinka kokeili mun hermoja A:n kontaktilla. Tietää kyllä mihin tulee pysähtyä, mutta ei radan osana tehtynä enää malta pysähtyä (oma mokani). Nyt otetaan kunnon tehokuuri jotta saadaan kontaktit taas kuntoon! Muutoin oli kyllä kiva ja vauhdikas treeni, siihen nähden että ohjaaja ainakin oli ihan jäässä.

Nyt laiskotellaan viikonloppu ja ensiviikolla taas uudet haasteet. :)