Kontaktipossun agilityvuosi

Vuosi 2014 toi harrastusten parissa enemmän kuin uskalsin vuosi sitten toivoakkaan.
Jälleen uusi vuosi - uudet kujeet.

Tässä kuitenkin vielä pieni yhteenveto vuoden saavutuksista Tinkan kanssa:

11.1.2014 1.LUVA (1lk) sij.2
11.1.2014 2.LUVA (1lk) sij.1
26.1.2014 SERT (siirto 2lk) sij.2
23.2.2014 1.LUVA (2lk) sij.1
23.2.2014 2.LUVA (2lk) sij.1
23.2.2014 SERT (siirto 3lk) sij.2
22.3.2014 SBCAK ry Agin rotumestaruus (medi) sij. 2
31.8.2014 Agility SERT
27.9.2014 HSKP Agilityn joukkuepiirinmestaruus sij.1 (I-Hah)
6.12.2014 Hyppy SERT

Nollaprosentti ei kisatilastoissa viime vuonna päätä huimannut, mutta onnistumisia mahtui mukaan myös hyl radoille. Jokaisesta virheestä otettiin vuoden aikana opiksi, mutta vielä on paljon matkaa kuljettavana jotta saataisiin kisatilanteisiin/osaamiseen varmuutta ja luottamusta.

Tämän vuoden treenit aloitettiin parin viikon tauon jälkeen viime lauantaina omatoimitreeneillä. Käytiin rallattelemassa molempien koirien kanssa muutamia esteitä ja Tinkalle muistuttelin mieleen kontakteja, ihan tämän päivän kisoja ajatellen. Tänään siis aloitettiin Tinkan kisavuosi 2015. Ensimmäinen startti oli jo klo 8:15 joten luvassa oli aikainen herätys.

Ensimmäisellä radalla oltiin molemmat unessa, joka ei ollut yhtään hyvä juttu kun katsoi Markku Kaukisen suunnittelemia ratakoukeroita. Ensin tutustuin rataan väärin (kuvittelin että keppejä ennen on vielä yksi ylimääräinen hyppy), huomasin kuitenkin mokani ennen rataantutustumisen loppua joten ehdin suunnitella uudet ohjauskuviot. Tästäkin huolimatta sössin kepeille viennin ja otettiin keppivirhe. Ilmeisesti heiluin keppien sisäänmenon edessä jolloin Tinka ei nähnyt oikeaa väliä? Noh, hyllytettiin rata pari estettä myöhemmin kun neiti ampui taas putkeen. Yritin jatkaa rataa mutta Tinka loikkasi A:n sen verran ylhäältä että palautin sen kontaktille ja käveltiin pois radalta. Tässä vielä videotodiste Tinkan possuilusta:

Toinen rata oli mielestäni vaikea. Kontakti esteitä oli neljä (A olisi suoritettu kahteen kertaan) ja mukaan oli mahdutettu myös putki-puomi erottelu. Ei päästy kokeilemaan tätäkään rataa kakkos estettä pidemmälle. Otin A:n huolella ja kuvittelin että kyllä se nyt siihen pysähtyy kun ei ole vielä edes saanut kunnon vauhtia A:n ollessa este nro. 2, mutta kuinkas kävikään. Kyllä siinä pieni jarrutuksen yritys oli mutta neitistä näkyi vain musta viiva kun se vilahti minun ohi seuraavaa estettä kohti. Kyllä se kontaktille koski, mutta tuo loikkiminen on vain pahentunut joka lähdössä, joten päätin ottaa tiukan kannan. Otettiin kontakti uusiksi ja häivyttiin pois radalta.

Hyppyrata vaikutti radan reunalta katsoessa vaikealle, mutta olikin lopulta ihan kiva ja vauhdikas. Otettiin jälleen tyhmä keppivirhe kun edellisen hypyn valssi valahti ohjausvirheen vuoksi pitkäksi. Saatiin kuitenkin onnistuneitakin pätkiä, mutta lopulta hyllytettiin rata kun myöhästyin yhden takaakierron ohjauksesta. Harmi ettei tätä rataa tullut videolle, koska tällä radalla päästiin kuitenkin tekemisen meininkiin ja ihan maaliin saakka. :)

Viikonloppuna on taas uudet kisat ja otankin tavoitteeksi huolelliset kontaktit!

Tässä muutama kuva viime lauantain treeneistä sekä tämän iltapäivän ulkoilureissusta

Hyvää joulua!

Uppo-Nallen jouluruno 

Kuusen alla on kummaa puhinaa, 

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa, 

heilahtaa kuusen katveessa tassu, 

kurahtaa vihreän varjossa massu, 

joulukarhu on asialla 

oksien peitossa kuusen alla. 

Karhulla mielessään jouluiset ilot, 

purkki ja lahjat ja omenakilot. 

Siksipä heilahtaa karvainen tassu, 

siksipä kurisee massu, 

että on tarpeen hetkinen vartoa, 

odottaa, paastota, punoa vartoa. 

Jälkeen koulun on odotus joulun, 

kaikkein kauneinta maailmassa. 

Karhun mielessä joulu väikkyy, 

kynttilän valo silmissä läikkyy. 

Mieli on auvoinen, mieli on avoin, 

viettääkseen joulua jouluisin tavoin. 

Hyppy SERT maamme laulun siivittämänä!

Jälleen kerran blogi on jäänyt vähän unohduksiin. Nyt on kuitenkin hyvä syy ryhdistäytyä ja postailla kuulumisia.

Ollaan kyllä kisattu ja treenattu viimeisimmänkin päivityksen jälkeen, mutta suurempia tuloksia ei olla saatu haalittua kasaan. Ennen eilistä.

Tiistaina oli jälleen vuorossa Oreniuksen treenit Akatemialla. Koko treeni Tinkan kanssa meni täysin penkin alle ja kotiin ajaessa mietiskelin että ollaanko oikeasti taas menty näin paljon takapakkia ettei mikään tunnu onnistuvan. Tuo ME EI OSATA MITÄÄN -tunne on masentavaa treenien jälkeen. Sillä fiiliksellä on huristeltu nyt Akatemialta kotiin useana tiistaina. Usein tuo treenirata alkaa meille hankalalla kuviolla jonka vuoksi sitten koko treeni tuntuu vaikealle kun alkua on hiottu (sekä minun että koiran) turhautumiseen saakka.

Torstaina olin kouluttamassa I-Hahin treenirymiä ja koulutusten jälkeen jäätiin taas vapaatreenaamaan, se tuli tarpeeseen! Tein muutaman vauhdikkaan ja onnistuneen treenipätkän Tinkan kanssa ja siitä jäikin hyvä fiilis tulevia kisoja ajatellen.

Eilen juoksin koirien kanssa neljän startin verran JAU:n itsenäisyyspäivän kisoissa Ojangossa. Olin ilmoittanut Nadin yhdelle hyppyradalle ja Tinkalle oli kolme starttia. Tuomarina  Nadin radalla ja kahdella ensimmäisellä Tinkan radalla toimi Saviojan Anne ja radat olikin yhtä mukavia kuin odottelinkin. Viimeinen Tinkan rata oli Sari Mikkilän käsialaa.

Nadilla oli kivasti intoa, mutta jostain syystä nenä meni taas maahan esteiden välissä. Turhauttavaa! Vauhtia kun muutoin olisi ollut ihan kivasti mutta välillä pitää vaan etsiä hyviä hajuja? Ennen rataa Nadi onnistui myös mussuttamaan keinonurmelta löytyvää kumirouhetta ja lähdössä jouduinkin odottelemaan hetken että koira saa louskuteltua suunsa tyhjäksi, huoh!
Tuloksena kolme kieltoa, joten hylätty rata. Ensimmäisestä kiellosta otan osittain syyt omille niskoilleni, en vaan ohjannut hyppyä tarpeeksi huolella, tai ohjaus oli vähän myöhässä. Tosin olisi Nadin pitänyt se ohjaus osata lukea. Kepeille menessä neiti päätti katsella mieluummin radan reunalla seisseitä ihmisiä ja unohti suorittaa rataa, siitä kaksi kieltoa lisää.

Tässä vielä video todisteita meidän menosta:

Eiliset kisaratojen järjestykset sopi meille paremmin kuin hyvin. Oli kerrassaan loistavaa että sain ensin käydä "treeanaamassa" rataa Nadin kanssa ja sen jälkeen suorittaa radan Tinkan kanssa. Tämä tuotti myös tulosta! :)
Muutama kohta askarrutti mieltä ennen uutta rataantutustumista. Mietin pitkään miten ohjaan pussin jälkeisen kohdan ja miten saan koiran kääntymään kepeille. Päätin rataantutustumisessa että ehdin juosta valssaamaan pussin jälkeiselle hypylle - persjättö tuntui siihen jotenkin epävarmalle. Keppien kohdalla päätin että otan koiran vain huolella haltuun ja radan ainoaksi tavoitteeksi otinkin sen, että koira EI mene putkelle joka oli vetämässä keppien takana.
Kuinkas kävikään, rata nollana lävitse! Pussin jälkeiselle hypylle en tehnyt suunniteltua valssia ja jollain ihmeen keinolla onnistuin saamaan koiran oikeaan putken päähän. Keppejä ennen koira meinasikin valahtaa väärälle hypylle, jota en osannut edes aavistaa. Tinka oli kuitenkin kuulolla ja sain koiran kääntymään kepeille. Laskeskelin että tuossa kalastelussa meni varmaan jopa pari sekuntia turhaa aikaa, mutta tavoitteet täyttyi! Viimeisellä hypyllä meinattin vielä mokata ihan huolella, koira meinasi huonon ohjauksen vuoksi tulla hypyn ohi, mutta sain sen vielä nakattua oikealle linjalle.
Jäin seuraamaan muita suorituksia ja hieman meinasi jo alkaa jännittämään kun koira toisensa jälkeen Tinka pysyi sijalla 1. Kaksi viimeistä koirakkoa kuitenkin alitti Tinkan ajan hienoilla suorituksilla, joten lopullinen sijoitus oli 3. / 32. Hieno suoritus sekin! Ennen palkintojen jakoa huomasin kuitenkin että Hyppy SERTihän sieltä meille napsahti, ei pöllömpi kisapäivän aloitus.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi palkinnot jaettiin maammelaulun siivittämänä! Harvoin pääsee palkinnoille kisoissa jossa pärähtää maammelaulu palkintopallilla napottaessa. Myös Tinkaa laulatti. :)

Tässä videomateriaalia Tinkan radasta:

Kaksi seuraavaa rataa hyllytettiin. Mutta se ei haitannut, kun eka radasta jäi niin hyvät tunnelmat.
Toisen radan mokasin itse ja viimeisellä Tinka ei lukenut minun pakkovalssi yritystä lähdössä, joten hyllytettiin heti alkuun. Suoritettiin vika rata kuitenkin hienosti ja hyvällä draivilla loppuun. Uusia kisoja odotellessa.

Lean In 5 Weeks Challenge - kadonneet vatsalihakset!

Tämän kuun alusta tässä taloudessa alkoi täysin uusi arki allekirjoittaneen uuden työn vuoksi. Siksipä väsymys on vallannut sekä kropan että mielen.

Treenejä ei olla kuitenkaan unohdettu. Väsystä huolimatta on raahauduttu Agility Akatemialle tiistaisin sekä Ojankoon sunnuntaisin. Tämän lisäksi ollaan käyty omatoimitreenailemassa Tattatiksella.
Jotta vapaa-aika ei menisi pelkästään koiratreeneissä, hankin itselleni yhden lisähaasteen - Lean in 5 Weeks Challenge! Tästä kuntokuurista lisää myöhemmin tässä postauksessa. :)

Viime viikonloppuna oli haaveenani päästä kisaamaan Kotkaan, ilmottautumiset sössittyäni päätin ilmottautua molempien koirien kanssa oman seuran kesäkauden päätös epiksiin, jotka oli seuran sisäiset kisat.

Epikset 18.10.2014

Lauantai aamuna kisoihin lähtiessä oli -4 astetta pakkasen puolella. Mietin että noinkohan Nadi
kykenee radalla juoksemaan. :) Aamun alkajaisiksi olin töissä supermölli ja veteraaniluokkien ajan, jonka jälkeen lähdin lämmittelemään koirien kanssa. Tuossa vaiheessa onneksi aurinkokin alkoi vähän jo lämmittää. Tuomarina kisaavien radalla oli seurakaveri Tuija. Tuija oli kehitellyt kivan radan (ratapiirrustus on oma piirrokseni siltä osin miten radan muistan olleen). Radan reunalta katseltuna moni paikka näytti liian vaikealle minun ja Tinkan osaamista ajatellen, mutta rataantutustumisessa huomasin ettei se niin paha ollutkaan. Tutustuessa rataan tosin olin vähän pulassa koska jouduin miettimään rataa molempien koirien ohjauksien kannalta. Tämä kostautuikin Nadin radalla ja unohdin jo kolmos esteellä minkä ohjauksen olin Nadille valinnut. Tämän vuoksi kolmoselta kielto, muutoin tehtiin puhdasta rataa, Nadi liikkui jälleen aika kivasti! En siis turhaan ilmottanut sitä oikeisiin kisoihin ensviikonlopulle Lahteen.
Tinka yllätti osaamisellaan. Tehtiin aika sujuva nolla. Itse tosin hukkasin itseni, esteet sekä koiran puomin kohdalla, mutta onneksi kyseessä oli juuri puomi, niin sain vielä mokani anteeksi. :) Medi kisaavissa ei montaa osanottajaa ollut ja Tinka taisi olla ainoa nollan tehnyt koira. Voitettiin siis oma luokkamme. Kumpa osattaisi keskittyä yhtä hienosti oikeissakin kisoissa. Kai se täytyy uskoa että omassa mielessä ja käytöksessä on jotain pielessä oikeissa kisoissa vaikken sitä tiedostakkaan. En oikein keksi muutakaan miksi Tinka käyttäytyy virallisissa niin eri tavalla ja nostaa kierrokset kaakkoon. Ens viikonloppuna taas virallisiin harjoittelemaan kisaamista, jesh! Johan tässä on monta viikonloppua taas voimia siihen kerättykin.

Tänään tosiaan alkoi työpaikan oma Fit Camp, toisin sanoen Lean in 5 Weeks Challenge! Markus Pöyhösen ja Tomi Kokon koutsaama kuntokuuri. Tämä oli alunpitäen ilmeisesti tarkoitettu työntekijöille jotka eivät muutoin juurikaan kuntoile, sekä painon pudottajille.. Itse en taida kuulua kumpaankaan ryhmään, mutta kunnon kohottaminen on tarpeen jokatapauksessa! Töistä ei ilmeisesti löytynyt tarpeeksi osanottajia, joten pääsin mukaan, ihan huippua!
En ole YHTÄÄN aamuihminen. Kuulun niihin jotka on sitä mieltä että aamulla ei kommunikoida ja ennen kahvikupillista minulle ei kannata yrittää jutella. Siitä huolimatta otin tämän viiden viikon haasteen vastaan, vaikka kimppatreenit Markuksen ja Tomin johdolla on kaksi kertaa viikossa klo 7:00 aamulla!
Aamulla suuntasin unisen nenäni kohti Esport Centeriä ja viimeset unihiekat karisi viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen osuus kuntotestistä alkoi. Tätä ennen oltiin jo lämmitelty hölkkäämällä sekä venyttelemällä.
Ensimmäisen treenin teemana oli tosiaan mitata meidän kuntoa testin merkeissä.. Viiden viikon kuluttua sitten sama koitos ja katsotaan miten on edistytty.
Ensimmäinen osio oli juoksutesti (800m). Näin myöhemmin ajateltuna aloitin juoksemisen vähän liiankin löysästi, sillä loppukiristä huolimatta jäi sellainen olo että olisin jaksanut vielä yhden kierroksen. Noh, jäipähän jotain petrattavaa viiden viikon päähän. Omaa suoritusaikaa en tähän hätään muista. Juoksun jälkeen oli vuorossa kyykyt. Pareittain laskettiin montako kyykkyä toinen ehtii minuutissa tekemään. Tämä meni minun osalta myös turhan löysästi. Varoin vähän turhan paljon aina silloin tällöin kipeytyvää nilkkaa ja polvea ja kuvittelin jälleen hyytyväni. Tuloksena oli 40 kyykkyä minuutissa. Jälleen osuus missä tiedän parantavani tulosta helposti.
Seuraava osio taisi muistaakseni olla punnerrukset. Tyhmänä jälleen aliarvioin itseni ja aloin punnertamaan tyttöjen tyylillä. Punnerrukset tehtiin yhtä aikaa koko porukalla, Markus ja Tomi laski punnerrusten määrät ja porukka tipahteli yksi toisensa jälkeen. 30:n punnerruksen jälkeen aloin katselemaan ympärille että monikaan ei ole enää messissä, itsellä punnerrukset ei vielä juurikaan painaneet. 50:n kohdalla Markus sanoi että alkaa riittämään. :D Olis pitänyt haastaa itsensä ja tehdä äijä-tyylillä.
Lopuksi vuorossa oli vielä mm. vatsalihasliikkeet joista ei juurikaan muuta mainittavaa kuin että osio jossa ON PALJON PARANNETTAVAA. Tästä alkaa siis kadonneiden vatsalihasten metsästys!
Odotan innolla jo tulevan torstain aamutreenejä!

Piirinmestiksissä joukkueKULTAA!

Viime viikolla oli kesäkauden viimeiset treenit. Maanantaina koulutin viimeistä kertaa I-Hahin kesätreeniryhmiä, keskiviikkona oli viimeiset treenit ja kouluttelut Min Pin porukalla ja torstaina viimeiset kouluttajien treenit Helenan opissa. Kesätreenit antoi kyllä paljon. Varsinkin Tinkan kanssa edistyttiin monessa asiassa ja Nadikin kulki pääosin mainiosti. Mikäs sen mukavampaa kuin päättää kesäkausi kisaviikonloppuun.

Lauantai aamuna suunnattiin Purinalle. Nadi oli tosin sitä mieltä että hän jää kotiin nukkumaan. odoteltiin Tinkan kanssa ovella ja huudeltiin pikkuneitiä, vaan ei näkynyt. Nappula makasi peiton alla josta pieni nenänpää pilkisti kun menin koiraa hakemaan. Meillä ollaan aamu-unisia.

Aamun ensimmäinen startti oli Nadilla, olin ilmoittanut sen yhteen viralliseen starttiin jotta päästään kokeilemaan ennen joukkuerataa kuinka koira kulkee, vai kulkeeko ollenkaan. Purinan pohja on aiemmin osoittautunut Nadille liian suureksi haasteeksi.
Raa'an jauhelihan avuin sainkin Nadin innostumaan ennen lähtöä ja koira kulki kivaa vauhtia. Loppusuoralla neiti kuitenkin meni hukkaan kesken suoran putken. En tiedä ohjasinko huolimattomasti vai löytyikö radalta kesken kaiken joku liian kiinnostava haju. Jokatapauksessa tämän vuoksi menetettiin törkeästi aikaa sekä saatiin yksi kielto. Päästiin kuitenkin rata vielä iloisesti naureskelleen loppuun. Harmittava virhe, koska tuolla vauhdilla olisi saatettu ehtiä vaikka ihanneaikaankin.

Seuraavaksi pääsin kokeilemaan samaa rataa Tinkan kanssa. Hyllytettiin rata kuitenkin heti alkumetreillä A:n jälkeiselle hypylle. Jostain ihme syystä en kykene ohjaamaan kontakteja kuten treeneissä. Jään seisomaan ja varmisetelemaan alastulon viereen joka saa koiran karkaamaan kontaktilta. huoh. OMA PÄÄ PITÄISI SAADA KISAKUNTOON. Olen kuitenkin tyytyväinen että saatiin suoritettua rata vielä hyllystä huolimatta loppuun.

Seuraavaksi olikin vuorossa kunnon soppa. Kävin rataantutustumassa Tinkan B rataan ulkona, jonka jälkeen taas odoteltiin. Tinka oli lähes 70:stä koirasta kolmanneksi viimeinen. Tuossa välissä ehti kuitenkin tulla minien joukkuekisan rataantutustuminen sisällä ja juoksinkin edestakaisin pihalle ja sisälle kun en tiennyt kumpaan joudun ensin. Ehdin juuri ja juuri juoksemaan Nadin joukkueradan kerran lävitse ennenkuin piti kiiruhtaa hakemaan Tinka autosta.

Tinkan B agilityrata oli loppumetreille saakka kerrassaan mainiota menoa. Onnistuttiin upeasti jopa putki-puomi erottelussa, hyvä me. Jäin kuitenkin ihmettelemään hienosti mennyttä puomin ylösmenoa jonka vuoksi olin armottomasti myöhässä kun koira varasti alastulolta. Selvittiin vielä seuraavalta hypyltä, mutta siinä vaiheessa koira oli jo vilahtanut väärään päähän putkea. Hieno rata kuitenkin siihen saakka. Sinänsä HYL rata ei jäänyt harmittamaan, meillä kun ei asuinpaikan vuoksi ollut oikeutta osallistua yksilökisoihin piirinmestiksissä.

Nadi starttasi Min Pin Teamin joukkueessa numerolla kolme. Nollapaineita ei enää juurikaan ollut koska kaksi ensimmäistä koirakkoa olivat saaneet hienoilta radoilta harmittavat vitoset. Ja niin sai Nadikin. Tehtiin hienoa rataa, mutta loppusuoralla kiirehdin enkä ohjannut A estettä kunnolla, Nadi tuli siitä ohi. En kuitenkaan usko että olisi ehditty ihanneaikaan vaikka olisi onnistuttu puhdas rata muutoin tekemään. Nadin rata löytyy videoituna täältä.

Tinka starttasi I-Hahin joukkueessa toisena. Tinkan kohdalla ehdin onneksi tutustua rataankin hieman paremmin kuin Nadin rataan. Tuomarina toiminut Anne oli tehnyt radalle pieniä muutoksia verrattuna mineihin.. Ainakin keppien jälkeisen hypyn sijaintia oli muutettu ja putki nro. 14 oli hieman siirtynyt. Tuo 14 putki olikin radan vaikein kohta. Keppien jälkeiselle hypylle oli pakko ohjata koira huolella jolloin putkelle 14 tuli mieletön kiire. Tämän vuoksi usea koira ilmeisesti luki tuon putkelle ohjauksen takaaleikkauksena ja kääntyi putken päästä väärään suuntaan. Kuten videolta näkee, myös Tinka miettii tuon putken jälkeen suuntaa. Jälleen teen kuitenkin saman virheen kuin aikaisemmallakin radalla. Jään varmistelemaan A:n alastulokontaktia, MIKSI!?! Koira lähes hyppää tuon kontaktin yli (varmistin kavereilta niin kyllä se oli siihen tosiaan koskenut..) ja tämän oman epävarmuuden vuoksi olen myöhässä loppusuoralla ja koira jää kyselemään mihin mennään? Taistelu NOLLA!

I-Hahin kaksi viimeistä koiraa sai  myös tahkottua hienot nollat ja joukkueen tuloksena medien Helsingin Seudun Piirinmestaruus! Upeaa! Taisipa olla I-Hahin historiassa ensimmäinen voitto joukkuekisassa. Tinkan lisäksi joukkueessa kisasivat Mari & kooikerhondje Mizy, Tuulikki & shetlanninlammaskoira Timi sekä Maija & espanjanvesikoira Mökö. Monta eri rotua siis edustettuna samassa joukkueessa.
Myös I-Hahin muut joukkueet tekivät hienoja tuloksia. Maxien joukkueelle hopeaa ja mineille pronssia. Ei pöllömpi päivä meidän seuralle.
Ilmeisesti joudutaan siis kisaamaan joukkueessa taas tulevana vuonna. Aika hieno aloitus Tinkalle, ensimmäinen joukkuekisa kun oli kyseessä. :)

Video Tinkan taistelusuorituksesta, eihän se kaunis rata ollut, mutta nolla kuitenkin.

Joukkueradan jälkeen aloin olla jo kerrassaan poikki. En malttanut istua koko päivänä ja Tinkan viimeinen rataantutustuminen oli vasta viiden aikaan iltapäivällä, oltiinhan oltu kisapaikalla jo aamu kahdeksasta lähtien. Hyppyrata vaikutti kuitenkin niin kivalle että sinnikkäästi jäin sitä odottelemaan. Tinka starttasi jälleen viimeisenä joten rataantutustumisen jälkeen ehdin melkein väsyneenä unohtaa koko radan ennenkuin päästiin kisaamaan. Harmillisesti pudotettiin yksi rima kun käänsin koiraa liian tiukasti. Tämän jälkeen ohjasin vielä koiran takaisin putkeen mistä se oli tullutkin, mutta loppurata vedettiin rennolla asenteella täysillä juosten loppuun. Kotiin tullessa oli kyllä kaikkensa antanut olo.

Olin tyhmyyksissäni ilmottanut Tinkan kisoihin myös sunnuntaille. Tinka jaksaa kyllä, mutta oma jaksaminen mietitytti. Sinnikkäästi lähdettiin kuitenkin sunnuntai aamuna liikenteeseen. Ensimmäinen rata vaikutti kivalle, tuomarina toimi Markku Kaukinen. Päätin heti rataa katsellessa että tällä radalla ei ole varaa varmistella. Varsinkin kontaktit tulee vetää kuten treeneissä,  muuten olen myöhässä seuraavilla esteillä. Onnistuttiinkin tässä yllättävän kivasti, harmillisesti tiputettiin hypyn nro.5 rima. Muuten puhdas rata! Keinulla tärväytyi taas ylimääräistä aikaa, mutta puomilla päätin luottaa koiran osaamiseen. Juoksin itse niin paljon kuin kintuista pääsee esteelle 14. Tinka otti kontaktin täydellisesti ja sain tällä tavoin blokattua seuraavan putken väärän pään, jee! Seuraava ongelmakohta meille oli toiseksi viimeisen hypyn takaakierto, siinä onnistuttiin mainiosti koska sain nakattua koiran hienosti A:n jälkeiselle hypylle ja ehdin tuolle takaakierto hypylle paljon ennen koiraa. Aletaan oppia! Kisavireessäkään ei ollut tässä startissa ongelmia, pieniä voittoja jälleen.

Seuraava rata meni pitkästä aikaa täysin rallatteluksi. Koira ampaisi väärässä kohtaa putkeen jonka jälkeen ei saatu enää pakkaa kasaan. Kiitettiin tuomaria ja häivyttiin vähin äänin pois radalta. Kisaviikonloppu oli paketissa.

Tällä viikolla alkaakin uusi treenikausi joten tänään päästään ensimmäistä kertaa Agility Akatemialle Oreniuksen Juhan oppiin! Treenitavoitteita on talvikaudelle vaikka kuinka, joten jospa ehtisin tekemään niistä postauksen vielä piakkoin, jotta kauden jälkeen pystyy tarkastelemaan miten tavoitteet saatiin toteutumaan.

Kisapäivä Järvenpäässä

Tänään käytiin Tinkan kanssa kisailemassa Järvenpäässä Keravan Agility Teamin järjestämissä kisoissa.

Kisapaikalle mennessä totesin kisojen olevan jo aika kiitettävästi aikataulusta jäljessä. Odottelua olikin lähes parin tunnin ajan ennen omaa rataantutustumista, kun muutenkin oltiin hyvissäajoin paikalla. Ystävä miehensä kanssa tuli ensikertaa kisakatsomoon, joten minien ajan koetin päivittää heille pikaisen agi infon että mistä lajissa/kisoissa on kyse.

Minien viilettäessä rataa tiesin että rata on täysin tehtävissä eikä radalla ole meille mahdottomia ansoja. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran häkistä, tein muutamia lämppähyppyjä ja sainkin koiran kontaktin pidettyä kivasti yllä lähtöön saakka. Jes, huippua. Ensimmäistä kertaa koskaan tunsin olevani itse radalla RAUHALLINEN! Jotenkin saatiin siis molempien pääkopat keskittymistilaan ennen omaa vuoroa, harjoitus tekee näköjään mestarin. Oman tyhmän ohjausvalinnan vuoksi hyllytettiin rata kuitenkin kepeille ohjatessa. Otin muka varman päälle kun varmistelin ettei koira ampuisi keppien sijaan tyrkyllä olleseen putkeen, tämä ei kuitenkaan onnistunut suunnitellusti.. Seisoin ilmeisesti keppien edessä jonka vuoksi koira valitsi sen esteen minkä sattui näkemään. Neiti kävi viilettämässä yhden ylimääräisen hypyn jonka jälkeen jatkettiin tuomarin suunnittelemaa rataa. Olisin ehtinyt tehdä ennen keppejä vaikka mitä muuta, kunhan olisin vain antanut koiran rauhassa ja itsenäisesti hakea kepeille.. Virheistä oppii, toivottavasti. Harmi ettei tätä rataa ole videolla, muuten rata oli aika sujuvaa ja rentoa menoa. Kiitokset tuomarinsihteereille jotka olivat kirjanneet myös HYL lappuun suoritusajan, joka Tinkalla olisi riittänyt tuon yhden ylimääräisen hypynkin kanssa palkintosijoille.

Toista rataa odoteltiin taas parin tunnin ajan. Oli kylmä ja jalat alkoi puutua seisoskelusta. Hyppyrata oli kerrassaan mainio, tykkäsin paljon. Lähdettiin radalle taas rennoissa fiiliksissä ja yllättäen koirakin kykseni keskittymään. Tänään oli selkeästi hyvä päivä. Sain myös itse pidettyä rennon otteen kepeille saakka. Siellä jälleen sähelsin. Tinka osaa hakea avokulmatkin hienosti, mutta jostain syystä änkesin itseni taas liian lähelle soheltamaan. Kepeiltä kielto. Loppusuora vedettiin niin lujaa kuin jaloista päästiin, mutta tässä taas huomasi että eteenlähetyksissä on edelleen treenattavaa. Viimeisellä hypyllä koira meinasi tulla hypyn ohi/jaloille, mutta jollain keinolla sain sen vielä hyppäämään. Tämänkin radan suoritusaika olis riittänyt vaikka mihin. Alkaa olla jo liian tuttua nämä läheltä piti radat. :) nollat jäi siis edelleen odottelemaan, ensiviikolla taas uudet kisat ja koetetaan pitää sama rento meininki. Tältä radalta on videomateriaaliakin.

Taas palkinnoilla!

Eilen oli hyvin aikataulutettu keskiviikko ilta. Ajeltiin koirien kanssa ojankoon ja ennen treenejä kävin kyselemässä pihalla alkavien epiksien aikatauluja. Näytti sille että ehditään hyvin treenaamaan ennenkuin medi kisaavat aloittaa, joten ilmotin Tinkan kahteen epis starttiin.

Halusin päästä kokeilemaan kisaaamista treenien jälkeen, josko koiran kierrokset vähän edes laskisi.

Mentiin takaisin hallille ja tutustuttiin Annen suunnittelemiin kiemuroihin. Videota ei tullut taaskaan kuvattua joten tässä ratapiirroksena minun oma versio eilisestä treeniradasta, ei siis välttämättä ole täysin oikein.

Haasteeksi muodostui heti alussa hypyn 2 ohjaus. Pakkovalssi-jaakotus yhdistelmällä koira haki (ei yllätyksenä) keppien sijaan putkea, joten ohjasin koiran kakkos esteelle takaakierrolla. Ensimmäisillä yrittämillä koira tosin karkasi tuollakin ohjauksella hyppysistä ja ampaisi puomille. Sain kuitenkin viemällä vietyä sen lopulta kepeille (piti vaan itse olla HILJAA). Kepeille takaalekkasin jotta sain vitos putkelle varman ohjauksen. Seuraava haaste tuli esteestä 7. Tuota hiottiin jonkin aikaa. Ehdin kyllä hyvin juosta seiskan luo koiraa odottamaan, mutta oma sijainti ja ajoitus oli pielessä. Joko Tinka haki seiskan takaa, tai sitten tuli sen ohi, en vain osannut ajoittaa. Ohjauksen sain toimimaan kun sijoituin tarpeeksi kauas sivu suunnassa seiska hypyltä. Tuossa kohtaa piti muutenkin rauhoittaa oma meno, koska 7-8-9 esteet pystyin ohjaamaan lähes paikaltaan. 8 hypylle tein vastakäännöksen jotta koira ei karkaa putkelle, 9 esteellä kierrätin siivekkeen ja A-putki erottelussakaan ei ollut mitään ongelmia kun ehdin ohjaamaan huolella. Loppurata menikin varsin kivasti.

Heti oman vuoron jälkeen lähdettiinkin katsomaan josko ehdittäisiin vielä kisaamaan. Mini kisaavat olivat vielä radalla joten saatiin tarpeeseen tullut levähdystaukokin treenien jälkeen. Ohessa ratapiirros siltä pohjalta miten itse radan muistelen.

Ennen rataantutustumista ihmettelin radalla ollutta pöytää ja naureskelinkin että eipä olla syystä tai toisesta Tinkan kanssa KOSKAAN pöytää treenattu. Aloitettiin kisaaminenkin sopivasti vuoden vaihteessa, joten uusien sääntöjen myötä pöytää ei enää juurikaan kisoissa näe kun seuroilla ei ole sääntöjä täyttävää pöytää käytössään. Tuomarina toimi juuri MM-kisoista kotiutunut Sanna Lehtonen, joka kertoikin tuomarin puhuttelussa että pöytä on radalla vasta viimeisen hypyn jälkeen, jonka saa vapaaehtoisesti suorittaa, KIVAA. :)

Ennen ensimmäistä starttia koetin rauhoitella Tinkaa nameilla. Sainkin ihan kivan kontaktin koiraan vuoroa odotellessa. Lähdössä Tinka kuitenkin tajusi missä ollaan, mitä tultiin tekemään ja alkoi tärisemään. Meinasi jopa karata lähdöstä, mutta pysyin tiukkana ja karjuin napakasti "MAAHAN". Hyvin totteli. :)

Heti lähdössä oli meille haastava paikka, tiesin että jos Tinka ei ole kuulolla, se saattaa lähtöluvan saatua ampaista kumpaan vain päähän kolmos putkea, riippumatta siitä mihin koetan ohjata. Taisinkin jäädä varmistelemaan kakkos hyppyä liian kauaksi ja mikäli oikein muistan, niin kakkos hypyn rima taisi tipahtaa? Myös tuo kolmos putkelta kääntyminen oli juuri sellainen paikka missä meillä on treenattavaa, pitääkin vielä kysäistä katsomassa olleilta tutuilta miten tuo putkelta kääntyminen sujui, itse kun ei oikein muista oliko se hidas ja kääntyikö koira nätisti. Yritin kyllä omasta mielestäni käydä näyttämässä putken suulta että tänne ollaan menossa. Puomin kontaktin Tinka otti eka radalla hienosti! A:lta ehkä hieman varasti, tai sitten vaan itse jälleeen hätiköin vapautuksen kanssa. Myös keinu oli eka radalla mennyt Katrin kertoman mukaan hienosti, jes!  Jäin kuitenkin varmistelemaan keinua jonka vuoksi olin pahasti koiran perässä esteellä 14. Noiden takaa lähetysten kanssa olen vielä todella huono, en tiedä missä vaiheessa uskallan taas ottaa koiraa haltuun ettei se vaan kääntyisi liian aikaisin. Tinkakin oli sitä mieltä että nyt on lupa rallatella omatoimisesti ja ampaisikin 14 hypyn jälkeen renkaalle kun en ollut kertomassa mihin mennään. :) rallateltiin rata kuitenkin hienosti loppuun ja radan lopuksi käskin koiran vielä pöydälle, sinne se meni napottamaan! Olin kerrassaan yllättynyt! Ajattelin että se hyppää yli, tai korkeintaan koskee aiihen tassulla, parilla.. Mutta ei, hän hyppäsi pöydälle ja jäi siihen napottamaan kuin vanha tekijä. Fiksu koira. 

Toinen rata meni sitten nollana. Siitäkin huolimatta että koira kiljui ja huusi ennen radalle menoa ja namitkin se sylki suustaan, en saanut siihen juurikaan mitään kontaktia. Lähdössä se alkoi hiipimään useaan otteeseen, mutta en antanut varastaa. Kaunis se rata ei ollut, mutta nolla kuitenkin. Keinulla meni taas hiipiessä ylimääräistä aikaa ja 14 hypyn jälkeen Tinka yritti hakea samaa tuttua rengasta, mutta kiljumalla sain sen kääntymään juuri ennen rengasta ja vieläpä oikealle esteelle. Äärettömän tyytyväinen olen renkaan jälkeiseen persjättöön joka ainakin oman muistin mukaan meni aika mallikkaasti. Tuolla suorituksella päästiin sitten palkinnoillekkin, Tinka oli sijalla 2. Voittajalle ei hävitty muistaakseni sekuntiakaan, joten ylimääräiset mutkat kun saataisiin pois niin päästäis vielä joskus sille korkeimmallekkin palkintopallille. :)

Mitä tästä kisapäivästä opimme.. Sen että treenit ennen startteja ei laske kisakierroksia ja namitkaan starttia ennen ei toimi rauhoittamaan koiraa. Jatketaan harjoituksia. :)

Epikset oli ajoitettu kerrassaan mainiosti ajatellen minun omia treenejä. Kisojen jälkeen ehdin vielä kävelyttään Nadin ennen Nadin treenejä. :) Nadilla oli ihan mieletön into, meinasi alkuun jopa karata lähdöstä. Tällainen draivi kun olisi aina. Tehtiin siis samaa treenirataa kuin Tinkan kanssa aiemmin. Nadi kulki mainiosti ja päästiin jopa hiomaan muutamia kohtia eri ohjausvalinnoilla, yleensä Nadin into ei moisiin riitä. Lisäksi treenattiin viikonloppuna käyttöön otettuja juoksukontakteja. 

Oli kerrassaan loistava treeni ja epis ilta! Näillä eväillä viikonlopun kisoihin. :)