keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kisaturistina

Viime viikolla ei treenailtu kuin keskiviikkona Saviojan koutsaamana. Nadi oli jälleen oikea mallioppilas, toisin kuin Tinka joka paineistui useista vääristä suorituksista ja lakkasi toimimasta. Näin käy meille molemmille aina kun tulee jotain liian haastavaa eteen. Sen jälkeen olisi vaan parempi lopettaa hetkeksi ja pitää pieni tauko. Nadin osalta treeneistä jäi loistava fiilis, mutta Tinkan suoritus jäi hieman kaivelemaan. Nyt on vaan parempi pitää pieni hetki taukoa ratatreenistä ja keskittyä muihin juttuihin. Päätin että startataan vielä perjantain kisat ja sen jälkeen jäädään mietiskelemään tulevaa.

Huonojen treenien ja hiipivän flunssan vuoksi skipattiin meidän torstain treenit kokonaan ja kerättiinkin kotona voimi perjantain kisastartteihin. Nadi valmistautui kisa starttiinsa tuttuun tapaan saunan lauteilla.

Perjantai aamuna Sini ja Ässä kurvasi autonsa meille ja ahtauduttiin tavaroinemme kyytiin. Voin kertoa että kaksi naista ja kolme koiraa kun lähtee viikonloppuretkelle niin tarvitsisi vähintään minibussin jotta kaiken haluamansa/tarvitsemansa (tai kaikki mitä ehkä sattuu tarvitsemaan) saa mahtumaan matkaan. Saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin, Henna ja Paula olikin jo varanneet meille paikan päiväteltalle, joten saatiin kivasti koko porukan teltat vierekkäin. Meillä oli matkassa oma kupoliteltta, koska näyttelyteltta suunnitelmat kaatui viimehetkellä. Pärjäiltiin sen kanssa kuitenkin oikein mainiosti.

Telttojen pystytyksen jälkeen kurvattiin hotellille, käytiin tsekkaamassa sisään ja viemässä toiset häkit sinne jo valmiiksi. Nadin ensimmäinen (ja viikonlopun ainoa) startti oli jo heti ensimmäisessä rataan tutustumis porukassa. Rataan tutustumisessa Jari Helinin suunnittelemat kuviot tuntui kivalle ja Nadille sopiville. Ennen starttia annoin Nadin hetkeksi Sinille jotta sain itse keskittyä rauhassa ja toivoin myös että se toisi koiraan lisämotivaatiota kun joutuu hetken hengailemaan jonkun muun kuin minun kanssa.
Nadi lähti tuttuun tapaan hieman laiskasti liikkeelle, mutta paikoin sai ihan kivankin vauhdin. Kaarrokset kuitenkin valui ihan törkeän pitkäksi kun koira ei ollut täysin kuulolla, näytti siltä että hajut vei sen keskittymistä. Kaikista koiran kalasteluista huolimatta saatiin rata nollana lävitse, neljän sekunnin yliajalla tosin. :) Harmi kun videoinnin kanssa tuli ongelmia, joten videomateriaalia ei tästä suorituksesta löydy. Nadin sijoitus oli 32, ei pöllömpi suoritus koiralta jonka kahden viime vuoden kisastartit on kahden käden sormilla laskettavissa ja koirakoita startissa oli kuitenkin yhteensä 136. Nyt vaan kisakalenteri auki ja lisää startteja!

Tinkan ensimmäistä starttia jouduin odottamaan muutaman tunnin, oltiin viimeisessä rataan tutustumis erässä. Johanna Wütrichin rata vaikutti meille todella haastavalle ja sitä se myös oli. Olin itse jo väsynyt ja kylmissäni, joten lähtökohdat kisaamiseen ja siihen keskittymiseen ei olleet kovinkaan lupaavat.
Rata kaatui lopulta juuri siihen paikkaan mihin olin ajatellutkin sen kaatuvat (pitäisi opetella ajattelemaan toisin..). En uskaltanut irrota kepeiltä tarpeeksi ja keppien jälkeinen valssiyritys oli auttamattomasti myöhässä. Tinka oli lukinnut keppien jälkeisen putken ja kalasteluista huolimatta vilahti sinne. Nuo putki ansat on meille vielä toistaiseksi aivan liian haastavia. Yritettiin vielä rataa loppuun saakka, mutta motivaatio tehdä töitä oli molemmilla vähän hakusessa. Tässä video epätoivoisesta yrityksestä:
 
 
 
Mietin ensimmäisen radan jälkeen onko mitään järkeä lähteä yrittämään toista. Vettäkin tuli välillä taivaan täydeltä. Sinnikkäästi päätin että kyllähän me startti otetaan kun kerta siihen on ilmottauduttu. Medien radat oli myöhässä ja olin ihan pihalla milloin viimeisen ryhmän rataan tutustuminen mahtaakaan olla. Tyytyväisenä istuin teltan katoksen alla sadetta pitelemässä kun huomasin porukkaa pyörimässä medien radalla, menin kysymään ratatyöntekijöiltä että mikäköhän siellä on tilanne. Noh, viimeinen rataan tutustuminenhan siellä. Ehdin käydä pyörimässä radalla hädin tuskin minuutin verran kunnes kuulutettiin että homma oli jo ohi. Onneksi olin ehtinyt käydä katselemassa rataa sivusta, joten tiesin sentään este järjestyksen! :)
Ehdittiin onneksi Tinkan kanssa vielä lämmittelemään, käytiin kiertelemässä puita ja koira tuntui olevan kivasti kuulolla. Lähtökarsinassa odotellessa kierrokset nousi kuitenkin taas ihan tappiin.
Tällä radalla jälleen putkeen, väärään aikaan.. Tällä radalla oli jo pientä yritystä kääntyä sinne minne yritin, mutta lopulta putki vei voiton. Yritettiin jälleen jatkaa, mutta totesin ettei siitä mitään taida tulla, joten rallateltiin maalihypylle.
 


Perjantain jälkeen meidän suoritukset näissä kisoissa oli ohi, lauantain ja sunnuntain ajan nautittiin huippu agilityn katselusta radan reunalla. Välillä toki tuli mietittyä että mihin on taas itsensä tullut ängettyä, kun villasukat jalassa, pipo päässä viltin alla kylmissään istuu katselemassa kun koirat ja ohjaajat juoksee esteitä hypellen. Suomen kesä... Onneksi sunnuntaina aurinkokin näyttäytyi. 
Nadin ei varakoirakkona tarvinut tällä kertaa lähteä joukkuekisaan, Min Pin Teamin joukkueen tulokseksi HYL, vaikkakin upeita suorituksia nähtiin koko joukkueelta!
 
Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, upeita ratoja, hienoja suorituksia ja loistavaa seuraa! Pieni nälkä jäi, joten ensivuodelle otan tavoitteeksi kisata itsekkin Oulussa.

Tässä vielä muutama kuva matkan varrelta
Ässän ensimmäiset SM kisat


Festariteltta

Kisa"herkkuja"

Telttailijat


Kumpparit tuli tarpeeseen


Sadetta pitelemässä


Iloinen kisaturisti :)


Ässä leirillä


Festaritunnelmaa


Ässän ja Tinkan juoksuleikkejä


Pancho Villassa dinnerillä


Tunnelmia maksien finaaliradalta


Amarillossa lauantaina


@Scandic Station

 
 
 


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kisatunnelmia

Tänään käytiin yrittämässä yhteensä viisi rataa oman seuran agilitykisoissa Kivikossa. Tai no, eipä tainnut ihan viittä kokonaista rataa tulla kun Tinkan kanssa ei taaskaan päästy kaikkia ratoja loppuun saakka.. Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen väärällä jalalla ja kiukku valtasi mielen koko kisapäivän ajan, ei yhtään hyvä yhdistelmä. Kisojen ajan saatiin nautiskella helteestä sekä viilettää rataa myös vesisateessa, onneksi sade yllätti vasta Nadin ratojen jälkeen.

Nadi hoiti tänään palkinnot kotiin, jälleen! Minun pieni rääpäle on ilmeisesti nyt löytänyt tekemisen meiningin tähän lajiin pitkän, pitkän motivaation etsimisen jälkeen.
Nadin olin ilmoittanut vain kahdelle radalle koska hyppyradoille en sen kanssa ainakaan toistaiseksi halua, siellä on tiukemmat ihanneajatkin ja muutenkin tekee tiukkaa ehtiä ihanneaikoihin. Kaksi rataa on Nadille tarpeeksi pitämään motivaation yllä.
Ihanneaikaan ei ensimmäisellä radallakaan ehditty, mutta 1,5 sekuntia yliaikaa muutoin puhtaalla ratasuorituksella riitti tänään sijaan 2! Huikeeta! Nadin vauhdilla ei kolmosissa ihan joka päivä palkintopallilla seisoskella. :) yliaika ei muutenkaan jäänyt harmittamaan, koska koira kuitenkin yritti parhaansa vähän hitaasta lähdöstä huolimatta.

Medien rataantutustumisessa tajusin että jalkani ovat ihan muussina, niitä särki enkä meinannut jaksaa kävellä rataa ollenkaan lävitse. Helle, viimeaikojen juoksulenkit ja unohtunut aamupala taisi tehdä tehtävänsä.. Noh, koetin juoda ja venytellä ja kykenin lopulta ihan juoksemaankin radalla. Tinkan kanssa ensimmäinen rata hajosi kuitenkin kepeillä.. Luotin siihen että koira menee kepit itsenäisesti ja irtosin sivulle vähän liikaa, luultavasti käännyin jo seuraavan esteen (putken) suuntaan liian aikasin jolloin koira jätti kaksi viimeistä keppiä pujottelematta. No, tuo olikin meille haastavampi puoli, mutta koetin pitää asian pois mielestäni ja luottaa koiran osaamiseen.. Tuttuun tapaan koko pakka hajosi yhdestä virheestä ja loppuradan koira ampuili mihin sattuu kun en vain ollut oikeassa paikassa ja ohjailin laiskasti ja huolimattomasti, tuloksena HYL.

Toisessa rataantutustumisessa omatkin jalat oli jo toimivat, Nadin rata meni puomin alastulon kontaktia lukuunottamatta puhtaasti! Pikkuneiti pelasteli ohjaajan huolimattomia ja myöhäisiä ohjauksia hienosti ja suoritti jälleen radan ihan kivalla draivilla. Noh, tällä radalla saatiin yliaikaa sitten sen puomi vitosen lisäksi yli kolme sekuntia.. Hitaan lähdön lisäksi huonojen ohjausten takia tulleet isot kaarteet näkyi suoritusajassa. Silti tuokin tulos ylsi sijalle 5! Ei ollenkaan pöllömpi päivä Nadilla. Aiotaan kisata jatkossakin! ;)

Ohjaaja kävi hitaalla jo hitaan koiran kanssa, niin voi vaan kuvitella miten käy tuollaista salaman nopeasti liikkuvaa eläintä ohjatessa.. Ei mennyt ihan nappiin loputkaan radat. Toisella radalla yritin nakata koiran takaakierrolle hypyllä nro.2.. Oma kroppa ei tainnut olla mukana ohjauksessa yhtään, koira painatti täysiä kakkosesteen ohi ja siitä takana olevalle hypylle -> HYL. Yritin jatkaa, mutta lopetin parin esteen jälkeen puomin kontaktille.
Viimeisen radan alku meni kivasti ja selvittiin esteelle nro. 10 saakka.. Sain koiran hakemaan kepit hienosti ja itsenäisesti vauhdikkaan suoran jälkeen ja onnistuin vielä takaaleikkaamaan kepeille.. Lopulta mokattiin kepit täsmälleen samaan paikkaan kuin eka radalla. Yritin korjata ja jatkaa, mutta eihän siitä enää mitään tullut... Tuttu tulos; HYL.

Nyt jäin sitten pähkäilemään onko parempi vain pitää Tinkan kanssa kunnon kisatauko ja keskittyä pelkästään treenaamiseen vaiko jatkaa kisaamista. Suurin haaste kuitenkin taitaa edelleen olla se että koira on kisatilanteessa täysin erilainen kuin treeneissä. Kierrokset nousee kisoissa aivan tappiin ja itse hermostun siihen hästäämiseen ennen kuin radalle ehditään.. Ensiviikolla vielä perjantaina startataan joka tapauksessa ja sen jälkeen aletaan pohtimaan tulevaisuuden kuvioita.

Lili ja Ässä tuli kannustamaan kisoihin ja Lili pääsikin tyttöjen seuraksi prinsessahäkkiin pitämään sadetta. Ässää ei huolittu, tää häkki on tytöille!

 
 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Koirakavereita ja treeniä monessa muodossa

Tällä viikolla ollaan taas ehditty tuohuta monenlaista. Maanantaina oli vapaa ilta kouluttamisesta, joten pakattiin Sinin kanssa koirat autoon ja suunnattiin koko koiralauman kanssa iltalenkille Haukkavuoren perintömetsään. Ei ollut taas riemulla rajaa kun koirat pääsi viilettämään porukalla pitkin peltoja ja metsiä. Tämä koiranelikko on löytänyt kyllä hienosti yhteisen sävelen.
Tässä hieman kuvasaastetta iltalenkiltä, kuvissa vilahtaa siis Tinkan ja Nadin lisäksi koirakaverit kääpiösnautseri Lili sekä bordercollie pentu Ässä.
                             
Tällä viikolla ollaan skarpattu oman kunnon
kannalta myös juoksulenkkien kanssa ja juoksu alkaakin taas pienen tauon jäljiltä kulkea kohtuu kivasti. Nyt vaan itseä niskasta kiinni jotta saadaan pidettyä tämä juoksuinto päällä jatkossakin.

Keskiviikkona treenailtiin jälleen Marjon johdolla Annen ollessa kipeänä. Tinkalla riitti jälleen intoa ja vauhtia kuumasta ja tukahduttavasta ilmasta huolimatta (kiitos viileän treenihallin!). Ohjaaja sen sijaan oli täysin kuutamolla. Lensin jopa pyllylleni yrittäessäni valssata yhden takaakierto hypyn jälkeen,
sotkeuduin vain omiin jalkoihini, Tinka parka. Ennen Tinkaa kuvittelin olevani jotenkin vikkelä, koordinaatiokykyinen ja hyvä liikkumaan. Tuon koiran tullessa kuvioihin mielikuvat omasta liikkumisesta on kyllä romuttunut täysin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen että radalla oli monta meille vaikeaa kohtaa joista selvittiin. Mm. heti alussa oli kaksi hyppyä joiden jälkeen tuli ohjata ns. väärään päähän putkea, tästä selvittiin yllätyksekseni sataprosenttisesti! Hyvä me. :)
Putkeen lähettäminen pimeästä kulmasta sen sijaan tuotti meille ongelmia kun en vain
löytänyt oikeata paikkaa mihin itse tulisi sijoittua.. Noh, muutaman kerran kun Tinkan kanssa tekee väärin, niin olisi vain parempi tehdä välissä jotain muuta ja kokeilla myöhemmin uudestaan, ei siis onnistunut, ei sitten millään. Jokatapauksessa saatiin tehtyä kivaa pätkää ja keinukin meni radan osana ilman liikoja hidasteluja, täytyy siis olla tyytyväinen niihin onnistumisiin, vaikka parannettavaakin riittää. :) Tietääpähän mitä taas jatkossa treenaillaan.
Nadi sen sijaan rallatteli jälleen kerran rataa oikein mallikkaasti, ainut korjaamisen aihe oli kontakteilta loikkiminen joita sitten lopuksi vähän hiottiinkin muistin virkistämiseksi. Harmi kyllä menin koettamaan rataa vielä lopuksi, joka oli virhe kun koiralla ei ollut enää sama tekemisen meininki päällä. Jospa muistaisin taas jatkossa lopettaa sen kanssa ajoissa ja tehdä vain lyhyttä pätkää.
 
Torstain kouluttajatreenit olikin tällä viikolla mielenkiintoiset. Ryhmiä oli yhdistelty ja treenit oli kahden tunnin mittaiset, luvassa oli koirille ratatreeniä ja ohjaajalle tämän lisäksi ketteryystreeniä, lihaskuntotreeniä sekä psyykkaukseen liittyviä harjoituksia. Kuinka tarpeeseen moinen treeni tulikaan tällaiselle kömpelölle keskittymisongelmaiselle ohjaajalle! hih.
Noh, kuinka ollakkaan en ilmeisesti kuunnellut Helenan ohjeistusta treenin aluksi tarpeeksi hyvin kun tuntui että ensimmäisen tunnin ajan olin ihan hukassa että millä pisteellä minun tulisi missäkin välissä olla, ilmeisesti olinkin välillä väärässä paikassa ja väärään aikaan. Koira sen sijaan teki ensimmäisen harjoituksen ihan TÖRKEÄN hyvin... siihen saakka kunnes Helena pyysi tekemään sylkkärin (ENHÄN MINÄ SITÄ VAIN OSAA). Sitä jäätiin sitten hieromaan kiukkuun saakka.. Tiedän kyllä kuinka sylkkäri tehdään, mutta en vain kykene moista ohjausta radan osana kummankaan koiran kanssa sujuvasti tekemään. Noh, nyt EHKÄ tajusin missä asennossa sen ranteen pitää heilua ja tämä aiotaan vielä molempien koirien kanssa oppia. Siltikään en olisi sylkkäriä kyseiseen paikkaan käyttänyt koska esim. jaakotus toimi siihen mainiosti.
Seuraavaksi menin heilumaan lihaskuntopaikalle, haarahyppelyitä, pakarajuoksua, sivulaukkaa jne. Vähän tuli tyhmä olo heilua siellä kentällä edestakaisin yksikseni, mutta hiki tuli! Ja hyvää treeniä odottaville koirille katsella että mitä ihmettä toi sekopää touhuaa. Kolmas piste ensimmäisen tunnin aikana oli mielikuva harjoite. Istuskelin kentän nurkassa miettimässä jotain huippufiilistä jonka olen agilityssä kokenut ja pohdin sitä kuinka voisin käyttää sitä fiilistä hyödyksi tulevissa treeneissä/kisoissa.
Lisäksi juoksenneltiin ketteryystreeniä maahan piirretyn ruudukon avulla (jalkapalloilijoiden ketteryystreenejä) sekä tehtiin omatoimisesti treeniä erikoisesteillä.
Toisen tunnin aikana piti mm. keskittyä etsimään numeroita ruudukosta (1-100) pääsin sen viiden minuutin aikana numeroon 53.. Ei mennyt ihan putkeen kun mm. alkuun tajusin ajan kuluvan siihen että katselin muiden suorituksia ja jouduin palaamaan tehtävänantoon monta kertaa ennen kuin tajusin mitä pitää tehdä. Itse numeroiden etsimiseen kyllä pystyin sitten keskittymään kunhan vain pääsin alkuun. Toisella kierroksella tehtiin myös itsenäisesti kontaktitreeniä joka meni tosi hyvin, hyvällä fiiliksellä niiden suhteen huomisen kisoihin.
Lopuksi tehtiin vielä Urheilijan psyykkiset taidot -testi, jota ei tosin ehtinyt ihan loppuun saakka tehdä, mutta tein sen myöhemmin kotona. Testissä analysoitiin yksilöllisiä reagointitapoja erilaisiin urheilutilanteisiin. Mitä parempi pistemäärä oli, sen paremmat psyykkiset taidot testin mukaan omaa. Noh, sain testin mukaan ihan kivat pisteet. Lähinnä varmaan tärkeää oli se että pysähtyi oikeasti miettimään omaa suhtautumistaan/ajatuksiaan/keskittymistään/paineensietoa erilaisiin tilanteisiin liittyen.
Ihan huikean kivoja nämä tämmöiset treenit, minä ainakin tykkäsin!