Koirakavereita ja treeniä monessa muodossa

Tällä viikolla ollaan taas ehditty tuohuta monenlaista. Maanantaina oli vapaa ilta kouluttamisesta, joten pakattiin Sinin kanssa koirat autoon ja suunnattiin koko koiralauman kanssa iltalenkille Haukkavuoren perintömetsään. Ei ollut taas riemulla rajaa kun koirat pääsi viilettämään porukalla pitkin peltoja ja metsiä. Tämä koiranelikko on löytänyt kyllä hienosti yhteisen sävelen.
Tässä hieman kuvasaastetta iltalenkiltä, kuvissa vilahtaa siis Tinkan ja Nadin lisäksi koirakaverit kääpiösnautseri Lili sekä bordercollie pentu Ässä.
                             

Tällä viikolla ollaan skarpattu oman kunnon
kannalta myös juoksulenkkien kanssa ja juoksu alkaakin taas pienen tauon jäljiltä kulkea kohtuu kivasti. Nyt vaan itseä niskasta kiinni jotta saadaan pidettyä tämä juoksuinto päällä jatkossakin.

Keskiviikkona treenailtiin jälleen Marjon johdolla Annen ollessa kipeänä. Tinkalla riitti jälleen intoa ja vauhtia kuumasta ja tukahduttavasta ilmasta huolimatta (kiitos viileän treenihallin!). Ohjaaja sen sijaan oli täysin kuutamolla. Lensin jopa pyllylleni yrittäessäni valssata yhden takaakierto hypyn jälkeen,

sotkeuduin vain omiin jalkoihini, Tinka parka. Ennen Tinkaa kuvittelin olevani jotenkin vikkelä, koordinaatiokykyinen ja hyvä liikkumaan. Tuon koiran tullessa kuvioihin mielikuvat omasta liikkumisesta on kyllä romuttunut täysin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen että radalla oli monta meille vaikeaa kohtaa joista selvittiin. Mm. heti alussa oli kaksi hyppyä joiden jälkeen tuli ohjata ns. väärään päähän putkea, tästä selvittiin yllätyksekseni sataprosenttisesti! Hyvä me. :)

Putkeen lähettäminen pimeästä kulmasta sen sijaan tuotti meille ongelmia kun en vain

löytänyt oikeata paikkaa mihin itse tulisi sijoittua.. Noh, muutaman kerran kun Tinkan kanssa tekee väärin, niin olisi vain parempi tehdä välissä jotain muuta ja kokeilla myöhemmin uudestaan, ei siis onnistunut, ei sitten millään. Jokatapauksessa saatiin tehtyä kivaa pätkää ja keinukin meni radan osana ilman liikoja hidasteluja, täytyy siis olla tyytyväinen niihin onnistumisiin, vaikka parannettavaakin riittää. :) Tietääpähän mitä taas jatkossa treenaillaan.

Nadi sen sijaan rallatteli jälleen kerran rataa oikein mallikkaasti, ainut korjaamisen aihe oli kontakteilta loikkiminen joita sitten lopuksi vähän hiottiinkin muistin virkistämiseksi. Harmi kyllä menin koettamaan rataa vielä lopuksi, joka oli virhe kun koiralla ei ollut enää sama tekemisen meininki päällä. Jospa muistaisin taas jatkossa lopettaa sen kanssa ajoissa ja tehdä vain lyhyttä pätkää.

 

Torstain kouluttajatreenit olikin tällä viikolla mielenkiintoiset. Ryhmiä oli yhdistelty ja treenit oli kahden tunnin mittaiset, luvassa oli koirille ratatreeniä ja ohjaajalle tämän lisäksi ketteryystreeniä, lihaskuntotreeniä sekä psyykkaukseen liittyviä harjoituksia. Kuinka tarpeeseen moinen treeni tulikaan tällaiselle kömpelölle keskittymisongelmaiselle ohjaajalle! hih.

Noh, kuinka ollakkaan en ilmeisesti kuunnellut Helenan ohjeistusta treenin aluksi tarpeeksi hyvin kun tuntui että ensimmäisen tunnin ajan olin ihan hukassa että millä pisteellä minun tulisi missäkin välissä olla, ilmeisesti olinkin välillä väärässä paikassa ja väärään aikaan. Koira sen sijaan teki ensimmäisen harjoituksen ihan TÖRKEÄN hyvin... siihen saakka kunnes Helena pyysi tekemään sylkkärin (ENHÄN MINÄ SITÄ VAIN OSAA). Sitä jäätiin sitten hieromaan kiukkuun saakka.. Tiedän kyllä kuinka sylkkäri tehdään, mutta en vain kykene moista ohjausta radan osana kummankaan koiran kanssa sujuvasti tekemään. Noh, nyt EHKÄ tajusin missä asennossa sen ranteen pitää heilua ja tämä aiotaan vielä molempien koirien kanssa oppia. Siltikään en olisi sylkkäriä kyseiseen paikkaan käyttänyt koska esim. jaakotus toimi siihen mainiosti.
Seuraavaksi menin heilumaan lihaskuntopaikalle, haarahyppelyitä, pakarajuoksua, sivulaukkaa jne. Vähän tuli tyhmä olo heilua siellä kentällä edestakaisin yksikseni, mutta hiki tuli! Ja hyvää treeniä odottaville koirille katsella että mitä ihmettä toi sekopää touhuaa. Kolmas piste ensimmäisen tunnin aikana oli mielikuva harjoite. Istuskelin kentän nurkassa miettimässä jotain huippufiilistä jonka olen agilityssä kokenut ja pohdin sitä kuinka voisin käyttää sitä fiilistä hyödyksi tulevissa treeneissä/kisoissa.

Lisäksi juoksenneltiin ketteryystreeniä maahan piirretyn ruudukon avulla (jalkapalloilijoiden ketteryystreenejä) sekä tehtiin omatoimisesti treeniä erikoisesteillä.
Toisen tunnin aikana piti mm. keskittyä etsimään numeroita ruudukosta (1-100) pääsin sen viiden minuutin aikana numeroon 53.. Ei mennyt ihan putkeen kun mm. alkuun tajusin ajan kuluvan siihen että katselin muiden suorituksia ja jouduin palaamaan tehtävänantoon monta kertaa ennen kuin tajusin mitä pitää tehdä. Itse numeroiden etsimiseen kyllä pystyin sitten keskittymään kunhan vain pääsin alkuun. Toisella kierroksella tehtiin myös itsenäisesti kontaktitreeniä joka meni tosi hyvin, hyvällä fiiliksellä niiden suhteen huomisen kisoihin.
Lopuksi tehtiin vielä Urheilijan psyykkiset taidot -testi, jota ei tosin ehtinyt ihan loppuun saakka tehdä, mutta tein sen myöhemmin kotona. Testissä analysoitiin yksilöllisiä reagointitapoja erilaisiin urheilutilanteisiin. Mitä parempi pistemäärä oli, sen paremmat psyykkiset taidot testin mukaan omaa. Noh, sain testin mukaan ihan kivat pisteet. Lähinnä varmaan tärkeää oli se että pysähtyi oikeasti miettimään omaa suhtautumistaan/ajatuksiaan/keskittymistään/paineensietoa erilaisiin tilanteisiin liittyen.
Ihan huikean kivoja nämä tämmöiset treenit, minä ainakin tykkäsin!