Piirinmestiksissä joukkueKULTAA!

Viime viikolla oli kesäkauden viimeiset treenit. Maanantaina koulutin viimeistä kertaa I-Hahin kesätreeniryhmiä, keskiviikkona oli viimeiset treenit ja kouluttelut Min Pin porukalla ja torstaina viimeiset kouluttajien treenit Helenan opissa. Kesätreenit antoi kyllä paljon. Varsinkin Tinkan kanssa edistyttiin monessa asiassa ja Nadikin kulki pääosin mainiosti. Mikäs sen mukavampaa kuin päättää kesäkausi kisaviikonloppuun.

Lauantai aamuna suunnattiin Purinalle. Nadi oli tosin sitä mieltä että hän jää kotiin nukkumaan. odoteltiin Tinkan kanssa ovella ja huudeltiin pikkuneitiä, vaan ei näkynyt. Nappula makasi peiton alla josta pieni nenänpää pilkisti kun menin koiraa hakemaan. Meillä ollaan aamu-unisia.

Aamun ensimmäinen startti oli Nadilla, olin ilmoittanut sen yhteen viralliseen starttiin jotta päästään kokeilemaan ennen joukkuerataa kuinka koira kulkee, vai kulkeeko ollenkaan. Purinan pohja on aiemmin osoittautunut Nadille liian suureksi haasteeksi.
Raa'an jauhelihan avuin sainkin Nadin innostumaan ennen lähtöä ja koira kulki kivaa vauhtia. Loppusuoralla neiti kuitenkin meni hukkaan kesken suoran putken. En tiedä ohjasinko huolimattomasti vai löytyikö radalta kesken kaiken joku liian kiinnostava haju. Jokatapauksessa tämän vuoksi menetettiin törkeästi aikaa sekä saatiin yksi kielto. Päästiin kuitenkin rata vielä iloisesti naureskelleen loppuun. Harmittava virhe, koska tuolla vauhdilla olisi saatettu ehtiä vaikka ihanneaikaankin.

Seuraavaksi pääsin kokeilemaan samaa rataa Tinkan kanssa. Hyllytettiin rata kuitenkin heti alkumetreillä A:n jälkeiselle hypylle. Jostain ihme syystä en kykene ohjaamaan kontakteja kuten treeneissä. Jään seisomaan ja varmisetelemaan alastulon viereen joka saa koiran karkaamaan kontaktilta. huoh. OMA PÄÄ PITÄISI SAADA KISAKUNTOON. Olen kuitenkin tyytyväinen että saatiin suoritettua rata vielä hyllystä huolimatta loppuun.

Seuraavaksi olikin vuorossa kunnon soppa. Kävin rataantutustumassa Tinkan B rataan ulkona, jonka jälkeen taas odoteltiin. Tinka oli lähes 70:stä koirasta kolmanneksi viimeinen. Tuossa välissä ehti kuitenkin tulla minien joukkuekisan rataantutustuminen sisällä ja juoksinkin edestakaisin pihalle ja sisälle kun en tiennyt kumpaan joudun ensin. Ehdin juuri ja juuri juoksemaan Nadin joukkueradan kerran lävitse ennenkuin piti kiiruhtaa hakemaan Tinka autosta.

Tinkan B agilityrata oli loppumetreille saakka kerrassaan mainiota menoa. Onnistuttiin upeasti jopa putki-puomi erottelussa, hyvä me. Jäin kuitenkin ihmettelemään hienosti mennyttä puomin ylösmenoa jonka vuoksi olin armottomasti myöhässä kun koira varasti alastulolta. Selvittiin vielä seuraavalta hypyltä, mutta siinä vaiheessa koira oli jo vilahtanut väärään päähän putkea. Hieno rata kuitenkin siihen saakka. Sinänsä HYL rata ei jäänyt harmittamaan, meillä kun ei asuinpaikan vuoksi ollut oikeutta osallistua yksilökisoihin piirinmestiksissä.

Nadi starttasi Min Pin Teamin joukkueessa numerolla kolme. Nollapaineita ei enää juurikaan ollut koska kaksi ensimmäistä koirakkoa olivat saaneet hienoilta radoilta harmittavat vitoset. Ja niin sai Nadikin. Tehtiin hienoa rataa, mutta loppusuoralla kiirehdin enkä ohjannut A estettä kunnolla, Nadi tuli siitä ohi. En kuitenkaan usko että olisi ehditty ihanneaikaan vaikka olisi onnistuttu puhdas rata muutoin tekemään. Nadin rata löytyy videoituna täältä.

Tinka starttasi I-Hahin joukkueessa toisena. Tinkan kohdalla ehdin onneksi tutustua rataankin hieman paremmin kuin Nadin rataan. Tuomarina toiminut Anne oli tehnyt radalle pieniä muutoksia verrattuna mineihin.. Ainakin keppien jälkeisen hypyn sijaintia oli muutettu ja putki nro. 14 oli hieman siirtynyt. Tuo 14 putki olikin radan vaikein kohta. Keppien jälkeiselle hypylle oli pakko ohjata koira huolella jolloin putkelle 14 tuli mieletön kiire. Tämän vuoksi usea koira ilmeisesti luki tuon putkelle ohjauksen takaaleikkauksena ja kääntyi putken päästä väärään suuntaan. Kuten videolta näkee, myös Tinka miettii tuon putken jälkeen suuntaa. Jälleen teen kuitenkin saman virheen kuin aikaisemmallakin radalla. Jään varmistelemaan A:n alastulokontaktia, MIKSI!?! Koira lähes hyppää tuon kontaktin yli (varmistin kavereilta niin kyllä se oli siihen tosiaan koskenut..) ja tämän oman epävarmuuden vuoksi olen myöhässä loppusuoralla ja koira jää kyselemään mihin mennään? Taistelu NOLLA!

I-Hahin kaksi viimeistä koiraa sai  myös tahkottua hienot nollat ja joukkueen tuloksena medien Helsingin Seudun Piirinmestaruus! Upeaa! Taisipa olla I-Hahin historiassa ensimmäinen voitto joukkuekisassa. Tinkan lisäksi joukkueessa kisasivat Mari & kooikerhondje Mizy, Tuulikki & shetlanninlammaskoira Timi sekä Maija & espanjanvesikoira Mökö. Monta eri rotua siis edustettuna samassa joukkueessa.
Myös I-Hahin muut joukkueet tekivät hienoja tuloksia. Maxien joukkueelle hopeaa ja mineille pronssia. Ei pöllömpi päivä meidän seuralle.
Ilmeisesti joudutaan siis kisaamaan joukkueessa taas tulevana vuonna. Aika hieno aloitus Tinkalle, ensimmäinen joukkuekisa kun oli kyseessä. :)

Video Tinkan taistelusuorituksesta, eihän se kaunis rata ollut, mutta nolla kuitenkin.

Joukkueradan jälkeen aloin olla jo kerrassaan poikki. En malttanut istua koko päivänä ja Tinkan viimeinen rataantutustuminen oli vasta viiden aikaan iltapäivällä, oltiinhan oltu kisapaikalla jo aamu kahdeksasta lähtien. Hyppyrata vaikutti kuitenkin niin kivalle että sinnikkäästi jäin sitä odottelemaan. Tinka starttasi jälleen viimeisenä joten rataantutustumisen jälkeen ehdin melkein väsyneenä unohtaa koko radan ennenkuin päästiin kisaamaan. Harmillisesti pudotettiin yksi rima kun käänsin koiraa liian tiukasti. Tämän jälkeen ohjasin vielä koiran takaisin putkeen mistä se oli tullutkin, mutta loppurata vedettiin rennolla asenteella täysillä juosten loppuun. Kotiin tullessa oli kyllä kaikkensa antanut olo.

Olin tyhmyyksissäni ilmottanut Tinkan kisoihin myös sunnuntaille. Tinka jaksaa kyllä, mutta oma jaksaminen mietitytti. Sinnikkäästi lähdettiin kuitenkin sunnuntai aamuna liikenteeseen. Ensimmäinen rata vaikutti kivalle, tuomarina toimi Markku Kaukinen. Päätin heti rataa katsellessa että tällä radalla ei ole varaa varmistella. Varsinkin kontaktit tulee vetää kuten treeneissä,  muuten olen myöhässä seuraavilla esteillä. Onnistuttiinkin tässä yllättävän kivasti, harmillisesti tiputettiin hypyn nro.5 rima. Muuten puhdas rata! Keinulla tärväytyi taas ylimääräistä aikaa, mutta puomilla päätin luottaa koiran osaamiseen. Juoksin itse niin paljon kuin kintuista pääsee esteelle 14. Tinka otti kontaktin täydellisesti ja sain tällä tavoin blokattua seuraavan putken väärän pään, jee! Seuraava ongelmakohta meille oli toiseksi viimeisen hypyn takaakierto, siinä onnistuttiin mainiosti koska sain nakattua koiran hienosti A:n jälkeiselle hypylle ja ehdin tuolle takaakierto hypylle paljon ennen koiraa. Aletaan oppia! Kisavireessäkään ei ollut tässä startissa ongelmia, pieniä voittoja jälleen.

Seuraava rata meni pitkästä aikaa täysin rallatteluksi. Koira ampaisi väärässä kohtaa putkeen jonka jälkeen ei saatu enää pakkaa kasaan. Kiitettiin tuomaria ja häivyttiin vähin äänin pois radalta. Kisaviikonloppu oli paketissa.

Tällä viikolla alkaakin uusi treenikausi joten tänään päästään ensimmäistä kertaa Agility Akatemialle Oreniuksen Juhan oppiin! Treenitavoitteita on talvikaudelle vaikka kuinka, joten jospa ehtisin tekemään niistä postauksen vielä piakkoin, jotta kauden jälkeen pystyy tarkastelemaan miten tavoitteet saatiin toteutumaan.

Kisapäivä Järvenpäässä

Tänään käytiin Tinkan kanssa kisailemassa Järvenpäässä Keravan Agility Teamin järjestämissä kisoissa.

Kisapaikalle mennessä totesin kisojen olevan jo aika kiitettävästi aikataulusta jäljessä. Odottelua olikin lähes parin tunnin ajan ennen omaa rataantutustumista, kun muutenkin oltiin hyvissäajoin paikalla. Ystävä miehensä kanssa tuli ensikertaa kisakatsomoon, joten minien ajan koetin päivittää heille pikaisen agi infon että mistä lajissa/kisoissa on kyse.

Minien viilettäessä rataa tiesin että rata on täysin tehtävissä eikä radalla ole meille mahdottomia ansoja. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran häkistä, tein muutamia lämppähyppyjä ja sainkin koiran kontaktin pidettyä kivasti yllä lähtöön saakka. Jes, huippua. Ensimmäistä kertaa koskaan tunsin olevani itse radalla RAUHALLINEN! Jotenkin saatiin siis molempien pääkopat keskittymistilaan ennen omaa vuoroa, harjoitus tekee näköjään mestarin. Oman tyhmän ohjausvalinnan vuoksi hyllytettiin rata kuitenkin kepeille ohjatessa. Otin muka varman päälle kun varmistelin ettei koira ampuisi keppien sijaan tyrkyllä olleseen putkeen, tämä ei kuitenkaan onnistunut suunnitellusti.. Seisoin ilmeisesti keppien edessä jonka vuoksi koira valitsi sen esteen minkä sattui näkemään. Neiti kävi viilettämässä yhden ylimääräisen hypyn jonka jälkeen jatkettiin tuomarin suunnittelemaa rataa. Olisin ehtinyt tehdä ennen keppejä vaikka mitä muuta, kunhan olisin vain antanut koiran rauhassa ja itsenäisesti hakea kepeille.. Virheistä oppii, toivottavasti. Harmi ettei tätä rataa ole videolla, muuten rata oli aika sujuvaa ja rentoa menoa. Kiitokset tuomarinsihteereille jotka olivat kirjanneet myös HYL lappuun suoritusajan, joka Tinkalla olisi riittänyt tuon yhden ylimääräisen hypynkin kanssa palkintosijoille.

Toista rataa odoteltiin taas parin tunnin ajan. Oli kylmä ja jalat alkoi puutua seisoskelusta. Hyppyrata oli kerrassaan mainio, tykkäsin paljon. Lähdettiin radalle taas rennoissa fiiliksissä ja yllättäen koirakin kykseni keskittymään. Tänään oli selkeästi hyvä päivä. Sain myös itse pidettyä rennon otteen kepeille saakka. Siellä jälleen sähelsin. Tinka osaa hakea avokulmatkin hienosti, mutta jostain syystä änkesin itseni taas liian lähelle soheltamaan. Kepeiltä kielto. Loppusuora vedettiin niin lujaa kuin jaloista päästiin, mutta tässä taas huomasi että eteenlähetyksissä on edelleen treenattavaa. Viimeisellä hypyllä koira meinasi tulla hypyn ohi/jaloille, mutta jollain keinolla sain sen vielä hyppäämään. Tämänkin radan suoritusaika olis riittänyt vaikka mihin. Alkaa olla jo liian tuttua nämä läheltä piti radat. :) nollat jäi siis edelleen odottelemaan, ensiviikolla taas uudet kisat ja koetetaan pitää sama rento meininki. Tältä radalta on videomateriaaliakin.

Taas palkinnoilla!

Eilen oli hyvin aikataulutettu keskiviikko ilta. Ajeltiin koirien kanssa ojankoon ja ennen treenejä kävin kyselemässä pihalla alkavien epiksien aikatauluja. Näytti sille että ehditään hyvin treenaamaan ennenkuin medi kisaavat aloittaa, joten ilmotin Tinkan kahteen epis starttiin.

Halusin päästä kokeilemaan kisaaamista treenien jälkeen, josko koiran kierrokset vähän edes laskisi.

Mentiin takaisin hallille ja tutustuttiin Annen suunnittelemiin kiemuroihin. Videota ei tullut taaskaan kuvattua joten tässä ratapiirroksena minun oma versio eilisestä treeniradasta, ei siis välttämättä ole täysin oikein.

Haasteeksi muodostui heti alussa hypyn 2 ohjaus. Pakkovalssi-jaakotus yhdistelmällä koira haki (ei yllätyksenä) keppien sijaan putkea, joten ohjasin koiran kakkos esteelle takaakierrolla. Ensimmäisillä yrittämillä koira tosin karkasi tuollakin ohjauksella hyppysistä ja ampaisi puomille. Sain kuitenkin viemällä vietyä sen lopulta kepeille (piti vaan itse olla HILJAA). Kepeille takaalekkasin jotta sain vitos putkelle varman ohjauksen. Seuraava haaste tuli esteestä 7. Tuota hiottiin jonkin aikaa. Ehdin kyllä hyvin juosta seiskan luo koiraa odottamaan, mutta oma sijainti ja ajoitus oli pielessä. Joko Tinka haki seiskan takaa, tai sitten tuli sen ohi, en vain osannut ajoittaa. Ohjauksen sain toimimaan kun sijoituin tarpeeksi kauas sivu suunnassa seiska hypyltä. Tuossa kohtaa piti muutenkin rauhoittaa oma meno, koska 7-8-9 esteet pystyin ohjaamaan lähes paikaltaan. 8 hypylle tein vastakäännöksen jotta koira ei karkaa putkelle, 9 esteellä kierrätin siivekkeen ja A-putki erottelussakaan ei ollut mitään ongelmia kun ehdin ohjaamaan huolella. Loppurata menikin varsin kivasti.

Heti oman vuoron jälkeen lähdettiinkin katsomaan josko ehdittäisiin vielä kisaamaan. Mini kisaavat olivat vielä radalla joten saatiin tarpeeseen tullut levähdystaukokin treenien jälkeen. Ohessa ratapiirros siltä pohjalta miten itse radan muistelen.

Ennen rataantutustumista ihmettelin radalla ollutta pöytää ja naureskelinkin että eipä olla syystä tai toisesta Tinkan kanssa KOSKAAN pöytää treenattu. Aloitettiin kisaaminenkin sopivasti vuoden vaihteessa, joten uusien sääntöjen myötä pöytää ei enää juurikaan kisoissa näe kun seuroilla ei ole sääntöjä täyttävää pöytää käytössään. Tuomarina toimi juuri MM-kisoista kotiutunut Sanna Lehtonen, joka kertoikin tuomarin puhuttelussa että pöytä on radalla vasta viimeisen hypyn jälkeen, jonka saa vapaaehtoisesti suorittaa, KIVAA. :)

Ennen ensimmäistä starttia koetin rauhoitella Tinkaa nameilla. Sainkin ihan kivan kontaktin koiraan vuoroa odotellessa. Lähdössä Tinka kuitenkin tajusi missä ollaan, mitä tultiin tekemään ja alkoi tärisemään. Meinasi jopa karata lähdöstä, mutta pysyin tiukkana ja karjuin napakasti "MAAHAN". Hyvin totteli. :)

Heti lähdössä oli meille haastava paikka, tiesin että jos Tinka ei ole kuulolla, se saattaa lähtöluvan saatua ampaista kumpaan vain päähän kolmos putkea, riippumatta siitä mihin koetan ohjata. Taisinkin jäädä varmistelemaan kakkos hyppyä liian kauaksi ja mikäli oikein muistan, niin kakkos hypyn rima taisi tipahtaa? Myös tuo kolmos putkelta kääntyminen oli juuri sellainen paikka missä meillä on treenattavaa, pitääkin vielä kysäistä katsomassa olleilta tutuilta miten tuo putkelta kääntyminen sujui, itse kun ei oikein muista oliko se hidas ja kääntyikö koira nätisti. Yritin kyllä omasta mielestäni käydä näyttämässä putken suulta että tänne ollaan menossa. Puomin kontaktin Tinka otti eka radalla hienosti! A:lta ehkä hieman varasti, tai sitten vaan itse jälleeen hätiköin vapautuksen kanssa. Myös keinu oli eka radalla mennyt Katrin kertoman mukaan hienosti, jes!  Jäin kuitenkin varmistelemaan keinua jonka vuoksi olin pahasti koiran perässä esteellä 14. Noiden takaa lähetysten kanssa olen vielä todella huono, en tiedä missä vaiheessa uskallan taas ottaa koiraa haltuun ettei se vaan kääntyisi liian aikaisin. Tinkakin oli sitä mieltä että nyt on lupa rallatella omatoimisesti ja ampaisikin 14 hypyn jälkeen renkaalle kun en ollut kertomassa mihin mennään. :) rallateltiin rata kuitenkin hienosti loppuun ja radan lopuksi käskin koiran vielä pöydälle, sinne se meni napottamaan! Olin kerrassaan yllättynyt! Ajattelin että se hyppää yli, tai korkeintaan koskee aiihen tassulla, parilla.. Mutta ei, hän hyppäsi pöydälle ja jäi siihen napottamaan kuin vanha tekijä. Fiksu koira. 

Toinen rata meni sitten nollana. Siitäkin huolimatta että koira kiljui ja huusi ennen radalle menoa ja namitkin se sylki suustaan, en saanut siihen juurikaan mitään kontaktia. Lähdössä se alkoi hiipimään useaan otteeseen, mutta en antanut varastaa. Kaunis se rata ei ollut, mutta nolla kuitenkin. Keinulla meni taas hiipiessä ylimääräistä aikaa ja 14 hypyn jälkeen Tinka yritti hakea samaa tuttua rengasta, mutta kiljumalla sain sen kääntymään juuri ennen rengasta ja vieläpä oikealle esteelle. Äärettömän tyytyväinen olen renkaan jälkeiseen persjättöön joka ainakin oman muistin mukaan meni aika mallikkaasti. Tuolla suorituksella päästiin sitten palkinnoillekkin, Tinka oli sijalla 2. Voittajalle ei hävitty muistaakseni sekuntiakaan, joten ylimääräiset mutkat kun saataisiin pois niin päästäis vielä joskus sille korkeimmallekkin palkintopallille. :)

Mitä tästä kisapäivästä opimme.. Sen että treenit ennen startteja ei laske kisakierroksia ja namitkaan starttia ennen ei toimi rauhoittamaan koiraa. Jatketaan harjoituksia. :)

Epikset oli ajoitettu kerrassaan mainiosti ajatellen minun omia treenejä. Kisojen jälkeen ehdin vielä kävelyttään Nadin ennen Nadin treenejä. :) Nadilla oli ihan mieletön into, meinasi alkuun jopa karata lähdöstä. Tällainen draivi kun olisi aina. Tehtiin siis samaa treenirataa kuin Tinkan kanssa aiemmin. Nadi kulki mainiosti ja päästiin jopa hiomaan muutamia kohtia eri ohjausvalinnoilla, yleensä Nadin into ei moisiin riitä. Lisäksi treenattiin viikonloppuna käyttöön otettuja juoksukontakteja. 

Oli kerrassaan loistava treeni ja epis ilta! Näillä eväillä viikonlopun kisoihin. :)

Kataisen Harrin koulutuksessa

Lauantaina oli ohjelmassa Min Pin Tiimin järjestämä Harri ja Sanna Kataisen koulutus. Tinkan kanssa päästiin Harrin koulutettavaksi. Tykkäsin paljon Harrin tyylistä kouluttaa ja lauantain jälkeen jäikin mieleen paljon opittuja asioita sekä uusia ajatuksia.

Rata oli 31 estettä pitkä, mutta en tutustunut siihen loppuun saakka, tiesin että jo alkupätkissä on meille tarpeeksi asioita hiottavana. Ensimmäinen treenipätkä Tinkan kanssa kului siihen että sain sen hypyltä 6 kääntymään 7 hypylle. Yllätyksekseni kyllä ehdin tuonne kutoselle ihan kivasti, mutta ohjaus oli silti myöhässä ja hyppy valahti pahasti kun koiralla oli vauhtia. Keskityttiin siihen ettei koira lähde hakemaan minun selän taakse, vaan tulee palkan luo eteen kun lähden kääntämään tuohon 6-7 väliin. Lopulta muutamalla yrityksellä saatiin koira kääntymään jo ihan kivasti. Seuraava suuri haaste oli seuraavassa treenipätkässä ja esteissä 12-13, johon Harri halusi meidän tekevän Japanilaisen (persjättö-persjättö). En meinannut osata ajoittaa tuota sitten millään, pää ja kädet vispaten yritin viilettää menemään mutta koira kulki ihan eri suuntaan kuin oli tarkotus, ihmekkös tuo kun ohjaajakin oli hukassa. Tämän kohdan Harri otti videolle ja hidastettuna katsottiin mitä teen väärin. Ja kas kummaa, tajusin heti mistä on kyse ja saatiin homma toimimaan. Aiemminkin olen tajunnut omia ohjausvirheitäni videolta katsottuna, mutta tämä oli eka kerta kun niitä käydään kouluttajan kanssa suoraan treenin yhteydessä lävitse ja ainakin itselleni tuo toimi hyvin.
Tuon Japanilaisen ansiosta oli edes joku mahdollisuus ehtiä ohjaamaan tuo putken jälkeinen hyppy nro 14. Siinä oli ihan samat haasteet kuin esteessä nro 6. Koiran hyppy vaan meinasi väkisin valahtaa liian pitkäksi jolloin sen saaminen seuraavalle takaakierrolle oli mahdotonta. Tämäkin saatiin hiomalla kuntoon. Tämän jälkeen alkoikin juoksurallatus, persjättöjä-persjättöjä-persjättöjä. KYLLÄ OLI KIVAA.
Viimeisen kisanomaisen radan jälkeen kouluttaja tulikin nakkaamaan ylä femman, sen verran vauhdikkaasti viiletettiin. Oma fiilis oli kerrassaan loistava, ihan mahti treenit.

Poissaolon vuoksi sain ostettua treenipaikan vielä Nadillekkin Harrin koulutettavaksi. Mikäli olisin tiennyt Nadin osallistumisesta aiemmin, olisin treenannut sen kanssa ensin, mutta koska tämä tuli yllätyksenä niin treenit meni toisin päin kuin olisin muutoin toiminut. Nadin kanssa rallateltiin ensimmäisellä yrittämällä esteelle 27 saakka, sen pidemmälle en ollut rataa opetellut. Muuten mentiin mallikkaasti Nappulan normaalia vauhtia, mutta puomin alastulolta otettiin virhe. Lopputreeni hiottiinkin juoksukontaktia puomille. Se tuli tarpeeseen. Sen verran pitkään ollaan Nadin kanssa tolskattu näitä kontakteja "ei millään"  tekniikalla. Muutamalla toistolla saatiin juoksukontakti homma jo kivalle alulle. Tästä on hyvä jatkaa.

Tässä vielä Tinkan muutama treenipätkä videoituna

Nyt jäädään sitten innolla odottelemaan tulevia kisoja. Mieleen jäi Harrin kommentit RENNOSTA ja RAUHALLISESTA koirasta.. Noiden sanojen mukaisen koiran kun saisin mukaan vielä kisoihinkin, niin hyvä tulee. Sunnuntaina päästään starttaamaan kahden startin verran Järvenpäässä ja viikon kuluttua kisaillaankin sitten Tinkan kanssa I-Hahin piirinmestaruus joukkueessa.

Helenan treenit

Blogi ei meinaa pysyä treenitahdissa mukana, mutta päivitelläänpäs taas jotain viime aikojen treeneistä.

Viime viikolla keskityttiin treenaamiseen. Keskiviikkona oltiin tuttuun tapaan MinPin tiimin porukalla Annen koulutettavana molempien kanssa ja torstaina Tinkan kanssa Helenan treeneissä Kivikossa.

Helena mainitsi jo kauden alkaessa että treenien loputtua syksyllä kaikkien tulee osata putki-kontakti erottelut. Mietinkin ratapiirrosta katsellessa että luvattoman vähiin on kyseisen asian treenaamiset jäänyt, noinkohan Tinkan kanssa onnistutaan asia vielä oppimaan kesäkauden aikana. :) 

Ensimmäistä kertaa sain videolle Helenan treenit kun raahasin miehen mukaan treenikentälle. Alku sujui Tinkan kanssa yllättävänkin kivasti, mutta kuten arvata saattaa, ensimmäisellä yrittämällä vilahti puomin sijaan putkeen. Otettiin puomi pari kertaa paikaltaan, koiran tuli hakea este pelkällä käskyllä ja yllätykseksi Tinka tajusi homman idean parilla yrittämällä. Näillä kerroilla tosin puomin suoritus oli hidas kun itse jäin niin pahasti jälkeen, mutta tyytyväinen olen siihen että tuo erottelu onnistui. Saatiin homma sujumaan myös osana rataa johon olen äärettömän tyytyväinen. Radan osana puomin suorituskaan ei jäänyt himmailuksi, vaan Tinka veti puomin alastulolle saakka kivalla vauhdilla. 

Muutamia rimoja saatiin pudotettua radalla ohjaajan virheiden vuoksi, mutta nekin saatiin korjattua. Lopputreenistä Tinkalla ei enää onnistunut radan alkupätkä, en yksinkertaisesti saanut käännettyä sitä esteeltä 2 tarpeeksi tiukasti, neiti päätti hakea joka kerta kepeille. 

Kotiläksyksi Helenan parilta viime kerralta on tullut putkelta pois päin jatkamiset.. Kuten tässäkin videolla näkee, Tinka lähtee viimeisellä yrittämällä ensin väärään suuntaan ja tämän vuoksi vauhti hidastuu. Eka kerroilla toki kävin sen putkelta paremmin hakemassa, mutta ongelma huomattiin jo edellisen viikon treeneissä kun koiran olisi pitänyt oikeasti hakea putken "taakse". Tätä täytyy nyt treenata omatoimisesti ja hyvällä palkalla.

Äkkilähtönä Jennan treeneihin, valssia-valssia-valssia!

Tänään päästiin äkkilähtönä Jenna Caloanderin oppiin. Jennan treenit menee seuran sivuilla hetkessä, joten satuin napsauttamaan Facebookin auki oikealla hetkellä. Flunssa unohtui kummasti. :)

Sain ratapiirroksen etukäteen ja voin tunnustaa että olin omassa päässäni suunnitellut ohjauskuviot varsinkin esteille 8-11 jotenkin aivan muutoin kuin valsseilla. Olin ajatellut yhdisteleväni sinne vähän valssia ja takaaleikkausta, mutta käsky kävi; valssia valssin perään.

Heti ensimmäisenä ongelmaksi muodostui kakkoselta kääntyminen, sillä Tinka ampui kakkos esteelle sellaista kyytiä että haki seiska hypylle. Tämä saatiin kuntoon vastakäännöksellä. Myös 4 hyppy meinasi ensimmäisellä kerralla valahtaa liian pitkäksi, mutta treenillä saatiin sekin ongelma korjaantumaan.

7-8 & 8-9 valssit meni vielä loistavasti, kun sain 6 esteen takaakierrolta kivasti etumatkaa. 10 este meinasi kuitenkin olla hukassa jokaisella kerralla. Siitäkin huolimatta saatiin valssit suoritettua jokaisella yrittämällä, hyvä me. Valssit ei nimittäin ole maidän vahvuuksia, mutta pysyy meidän piiiiitkällä treenattavaa-listalla. A:n kontakteihin olen radan osana äärettömän tyytyväinen, Tinka tuli alas hiipimättä ja pysähtyi loistavasti. Keppien jälkeinen putki kuitenkin osottautui liian vaikeaksi. Putken pää oli ehkä jopa lähempänä kuin piirroksessa, joten Tinkan pää ei kestänyt suorittaa keppejä loppuun saakka, putki veti liikaa (viimeinen keppiväli jäi suorittamatta). Saatiin tuo kohta onnistumaan ainoastaan keppien "helpolta" puolen. 16 jälkeen siis nakkasin koiran kepeille, takaaleikkasin ja juoksin koiran edelle päällejuoksuun. 

Kaiken kaikkiaan oli taas ihan super treenit, saatiin paljon hyviä vinkkejä ja mietittävää omaan tekemiseen. Harmi kun tämän päivän valsseja ei tullut videolle, olis ollut kiva katsoa miltä oma tekeminen näyttää ja kuin paljon koiran kaarroksissa on vielä parannettavaa.

Tässä vielä fiiliksiä eiliseltä iltalenkiltä, käytiin Talmassa ulkoilemassa Sinin, Lilin ja Ässän kanssa, olihan lystiä!

Onnen kyyneleitä - Tuplanolla ja Agility SERT!

Blogi on lomaillut "kiireisten" aikataulujen vuoksi lähes koko kesän mutta nyt on hyvä syy herätellä blogia taas henkiin.

Kesä meni reissatessa ympäri Suomen maata ja tulipa jokunen kisakin kierrettyä, mutta tuloksilla ei ole tähän saakka päästy juhlimaan. Kisat on mennyt edelleen oikeaa kisavirettä etsiessä.

Viikko sitten oltiin ystävien häissä Oulussa ja reissun vuoksi kisa ilmottautuminen HAU:n kisoihin meinasi unohtua. Tuttuun tapaan aloin säätämään ilmottautumisen kanssa vähän ennen puolta yötä ja huomasinkin että avainlukulista oli loppu, joten "mummo" päätti sponsoroida Tinkan harrastusta muutaman starttimaksun verran. Tuli sitten luvattua että palkintoja on pakko saada, heh.

Viime viikolla jäätiinkin maanantain kouluttamisen jälkeen omatoimi treenailemaan Paulan, Elviksen ja Sissin kanssa. Tehtiin Tinkan kanssa vain muutama treeni eri keppi kulmia, eteen lähetystä sekä putki-puomi-putki rallattelua, jotta saadaan kontaktit muistumaan mieleen. Olen nyt treeneissä koettanut olla tarkkana kontaktien kanssa, kun tuntuu että koira on minun mokailuiden ja löysäilyjen takia unohtanut 2on 2off paikan.

Keskiviikkona oli vuorossa jälleen Min Pin Tiimin treenit ja en voisi tyytyväisempi olla. Nadi kulki vähän laiskasti. Juoksun jälkeinen masennus ja reilu viikko sitten irronnut kynsi varmaan vähän vei vauhtia. Tinka sen sijaan toimi lähes täydellisesti. Tässä meidän viimeinen treenipätkä, yritettiin tehdä koko 30 esteen rata, tosin pari omaa virhettä mahtuu matkaan. Tyytyväisempi en voisi noiden keppien hakemiseen/tekemiseen/layerointiin olla. Treeni on tuottanut tulosta.

Torstain treenit oli kouluttajan flunssan vuoksi peruttu ja olisimpa ne varmaan muutenkin jättänyt väliin. Oma flunssa vei voimat ja ajattelin että viikonlopun kisoihin on hyvä lähteä loisto fiiliksellä kun edelliset treenit meni sen verran nappiiin.

Lauantaina lähdettiin kisapaikalle Finrexinin voimalla. Ensimmäisenä oli Herralan Ritvan hyppyrata joka vaikutti todella kivalle ja Tinkalle sopivalle. Harmittavasti onnistuttiin tekemään yksi ylimääräinen hyppy ennen keppejä, joten tuloksena HYL. Muutoin olen kyllä tyytyväinen rataan ja siihen miten Tinka oli kuulolla.

Toinen rata oli Henri Luomalan agi rata Purinan sisäkentällä. Heti alussa oli meille paha putkiansa, joka onnistuttiin selättämään. Langettiin kuitenkin pari estettä myöhemmin seuraavaan putkeen, vaikka kuin tarkasti yritin ohjata koiraa kepeille. Tuolla radalla ei saatu enää yrityksestä huolimatta pakkaa kasaan ollenkaan joten tultiin pois radalta.

Kolmas rata oli Arto Laitisen käsialaa ja päivän ainoa videoitu rata. Keinu otettiin tällä radalla hitaasti ja varmasti, kun sisäradan keinu meni sen verran huonosti. Äärettömän tyytyväinen olen kuitenkin siihen että pystyn jo luottamaan omaan ja koiran tekemiseen myös kisaradalla. Pohdin pitkään ehdinkö tehdä persjättöä seiska ja kasi esteen väliin ja videolta näkee ettei siinä ollut mitään ongelmaa, hyvä me! Rata kaatuu kuitenkin omaan mokaan puomin jälkeen. Huomasin olevani täysin eri paikassa kuin rataantutustumisessa olin suunnitellut. Tarkoituksena oli tehdä puomin jälkeiselle hypylle takaaleikkaus, mutta radalla menin täysin sekaisin mitä olen tekemässä ja sen huomaa. No, jokatapauksessa HYL olisi varmaan tullut keppien jälkeiseltä putkelta, koiran olisi ollu tarkoitus tulla toiseen päähän putkea, ei sinne minne Tinka meni. :)

 







Sunnuntain kisoihin lähdettiin samoilla eväillä Finrexinin voimin, oma olo meinasi olla vähän tokkurainen mutta sinnikkäästi päätettiin kisata. Eka rata oli sisällä ja jälleen Arto Laitisen tuomaroima. Jo rataantutustumisessa mietin että rata on jälleen ihan tehtävissä mikäli koira on kuulolla eikä mene omatoimisesti alun putkiansaan. Kävin rataantutustumisen jälkeen tekemässä muutaman esteen, lämmittelin koiraa ja vein sen autoon. Hain sen mukaan vasta juuri ennen starttia. Rata tuntui kertakaikkisen sujuvalle, keinu otettiin jälleen hitaasti-mutta varmasti ja ehdinpä taas radalla myös persjättöihin! Radan lopussa meinasi tulla virhe takaakierrolla kun Tinka ampui keinulta vauhtiin nopeampaa kuin osasin kuvitellakkaan. Koira törmäsi minun jalkaan ja olin varma että meille on tullut vitonen kosketuksesta. Seurakaverit hurrasi kuitenkin siihen malliin että nollahan sieltä napsahti. Ilmeisemmin tuomarikin oli sitä mieltä että kosketus ei ollut tahallinen.

Tällä radalla päästiin palkinnoille, sijoitus oli 3. Harmittavaa että jäätiin toiselta sijalta 0,15 sekuntia. Kolmannelle ei enää SERT siirtynyt. Tuo 0,15 sekuntia oltaisi saatu nipistettyä radalla vaikka mistä. Keinulla tärväytyi aikaa ja myös törmäyksessä meni oma aikansa. Olin kuitenkin tyytyväinen että saatiin PUHDAS NOLLA, palkintopallille pääsy oli vain plussaa ja suuri yllätys! Tätä olikin metsästetty.

 

Toinen rata oli jälleen ulkona ja oli Jari Helinin käsialaa. Olin niin täpinöissäni edellisen radan palkintopaikasta ja puhtaasta nollasta etten oikein pystynyt keskittymään rataantutustumisessa, häivyin rataantutustumisesta jo ennenkuin aika oli loppu. Olin ihan varma että tein mitä tahansa, niin koira vilahtaa puomin jälkeen väärään päähän putkea, mutta KAS, Tinka-minun pieni suuri raketti, jollain ihmeen kaupalla sain sen käännettyä putken oikeaan päähän. Olin niin yllättynyt että seikkailin seuraavat pari estettä kerrassaan omituista reittiä, mutta silti puhtaasti. Rata ei todellakaan mennyt niin kuin olin sen rataantutustumisessa suunnitellut, mutta jollain ihmeen keinolla saatiin se puhtaana loppuun. Voi sitä riemun ja ilon määrää maali hypyn jälkeen. Kiljuin ja huusin kun tajusin että tehtiin TUPLANOLLA. ME - HYL varmat häslääjät. :D

Riemu oli vielä suurempi kun tulostaululle ilmestyi tulokset ja tajusin että saatiin Agi SERT. Pahoittelut seurakaverille, pamautin kyynärpäällä poskeen kun hypin riemusta ilmaan. :)

Tässä päivän ainut videoitu rata.

 

Viimeinen rata oli Jari Helinin hyppyrata. Melkoista kilpajuoksua koko setti. :) Kakkos hypyn jälkeen Tinka kuitenkin valitsi keppien sijaan putken, joten tuloksena HYL. Paukutettiin rata kuitenkin täysillä loppuun ja ainakin tuntui sille että mentiin LUJAA. HYL radasta huolimatta radan jälkeen jäi hyvät fiilikset, ihan mieletön pieni agi-kiitäjä.

 

Onnen kyyneleiltä ei voinut välttyä kun vihdoin saatiin tuloksia kaiken tämän työn jälkeen mitä on tehty. Kiitos kisaseuralle ja onnea myös kavereille jotka teki loisto tuloksia viikonlopun aikana.