Lauantai aamuna suunnattiin Purinalle. Nadi oli tosin sitä mieltä että hän jää kotiin nukkumaan. odoteltiin Tinkan kanssa ovella ja huudeltiin pikkuneitiä, vaan ei näkynyt. Nappula makasi peiton alla josta pieni nenänpää pilkisti kun menin koiraa hakemaan. Meillä ollaan aamu-unisia.
Aamun ensimmäinen startti oli Nadilla, olin ilmoittanut sen yhteen viralliseen starttiin jotta päästään kokeilemaan ennen joukkuerataa kuinka koira kulkee, vai kulkeeko ollenkaan. Purinan pohja on aiemmin osoittautunut Nadille liian suureksi haasteeksi.
Raa'an jauhelihan avuin sainkin Nadin innostumaan ennen lähtöä ja koira kulki kivaa vauhtia. Loppusuoralla neiti kuitenkin meni hukkaan kesken suoran putken. En tiedä ohjasinko huolimattomasti vai löytyikö radalta kesken kaiken joku liian kiinnostava haju. Jokatapauksessa tämän vuoksi menetettiin törkeästi aikaa sekä saatiin yksi kielto. Päästiin kuitenkin rata vielä iloisesti naureskelleen loppuun. Harmittava virhe, koska tuolla vauhdilla olisi saatettu ehtiä vaikka ihanneaikaankin.
Seuraavaksi pääsin kokeilemaan samaa rataa Tinkan kanssa. Hyllytettiin rata kuitenkin heti alkumetreillä A:n jälkeiselle hypylle. Jostain ihme syystä en kykene ohjaamaan kontakteja kuten treeneissä. Jään seisomaan ja varmisetelemaan alastulon viereen joka saa koiran karkaamaan kontaktilta. huoh. OMA PÄÄ PITÄISI SAADA KISAKUNTOON. Olen kuitenkin tyytyväinen että saatiin suoritettua rata vielä hyllystä huolimatta loppuun.
Seuraavaksi olikin vuorossa kunnon soppa. Kävin rataantutustumassa Tinkan B rataan ulkona, jonka jälkeen taas odoteltiin. Tinka oli lähes 70:stä koirasta kolmanneksi viimeinen. Tuossa välissä ehti kuitenkin tulla minien joukkuekisan rataantutustuminen sisällä ja juoksinkin edestakaisin pihalle ja sisälle kun en tiennyt kumpaan joudun ensin. Ehdin juuri ja juuri juoksemaan Nadin joukkueradan kerran lävitse ennenkuin piti kiiruhtaa hakemaan Tinka autosta.
Tinkan B agilityrata oli loppumetreille saakka kerrassaan mainiota menoa. Onnistuttiin upeasti jopa putki-puomi erottelussa, hyvä me. Jäin kuitenkin ihmettelemään hienosti mennyttä puomin ylösmenoa jonka vuoksi olin armottomasti myöhässä kun koira varasti alastulolta. Selvittiin vielä seuraavalta hypyltä, mutta siinä vaiheessa koira oli jo vilahtanut väärään päähän putkea. Hieno rata kuitenkin siihen saakka. Sinänsä HYL rata ei jäänyt harmittamaan, meillä kun ei asuinpaikan vuoksi ollut oikeutta osallistua yksilökisoihin piirinmestiksissä.
Nadi starttasi Min Pin Teamin joukkueessa numerolla kolme. Nollapaineita ei enää juurikaan ollut koska kaksi ensimmäistä koirakkoa olivat saaneet hienoilta radoilta harmittavat vitoset. Ja niin sai Nadikin. Tehtiin hienoa rataa, mutta loppusuoralla kiirehdin enkä ohjannut A estettä kunnolla, Nadi tuli siitä ohi. En kuitenkaan usko että olisi ehditty ihanneaikaan vaikka olisi onnistuttu puhdas rata muutoin tekemään. Nadin rata löytyy videoituna täältä.
Tinka
starttasi I-Hahin joukkueessa toisena. Tinkan kohdalla ehdin onneksi
tutustua rataankin hieman paremmin kuin Nadin rataan. Tuomarina toiminut
Anne oli tehnyt radalle pieniä muutoksia verrattuna mineihin.. Ainakin
keppien jälkeisen hypyn sijaintia oli muutettu ja putki nro. 14 oli
hieman siirtynyt. Tuo 14 putki olikin radan vaikein kohta. Keppien
jälkeiselle hypylle oli pakko ohjata koira huolella jolloin putkelle 14
tuli mieletön kiire. Tämän vuoksi usea koira ilmeisesti luki tuon
putkelle ohjauksen takaaleikkauksena ja kääntyi putken päästä väärään
suuntaan. Kuten videolta näkee, myös Tinka miettii tuon putken jälkeen
suuntaa. Jälleen teen kuitenkin saman virheen kuin aikaisemmallakin
radalla. Jään varmistelemaan A:n alastulokontaktia, MIKSI!?! Koira lähes
hyppää tuon kontaktin yli (varmistin kavereilta niin kyllä se oli
siihen tosiaan koskenut..) ja tämän oman epävarmuuden vuoksi olen
myöhässä loppusuoralla ja koira jää kyselemään mihin mennään? Taistelu
NOLLA!
Joukkueradan jälkeen aloin olla jo kerrassaan poikki. En malttanut istua koko päivänä ja Tinkan viimeinen rataantutustuminen oli vasta viiden aikaan iltapäivällä, oltiinhan oltu kisapaikalla jo aamu kahdeksasta lähtien. Hyppyrata vaikutti kuitenkin niin kivalle että sinnikkäästi jäin sitä odottelemaan. Tinka starttasi jälleen viimeisenä joten rataantutustumisen jälkeen ehdin melkein väsyneenä unohtaa koko radan ennenkuin päästiin kisaamaan. Harmillisesti pudotettiin yksi rima kun käänsin koiraa liian tiukasti. Tämän jälkeen ohjasin vielä koiran takaisin putkeen mistä se oli tullutkin, mutta loppurata vedettiin rennolla asenteella täysillä juosten loppuun. Kotiin tullessa oli kyllä kaikkensa antanut olo.
I-Hahin kaksi viimeistä koiraa sai
myös tahkottua hienot nollat ja joukkueen tuloksena medien Helsingin
Seudun Piirinmestaruus! Upeaa! Taisipa olla I-Hahin historiassa
ensimmäinen voitto joukkuekisassa. Tinkan lisäksi joukkueessa kisasivat
Mari & kooikerhondje Mizy, Tuulikki & shetlanninlammaskoira Timi
sekä Maija & espanjanvesikoira Mökö. Monta eri rotua siis
edustettuna samassa joukkueessa.
Myös I-Hahin muut joukkueet tekivät hienoja tuloksia. Maxien joukkueelle hopeaa ja mineille pronssia. Ei pöllömpi päivä meidän seuralle.
Ilmeisesti joudutaan siis kisaamaan joukkueessa taas tulevana vuonna. Aika hieno aloitus Tinkalle, ensimmäinen joukkuekisa kun oli kyseessä. :)
Myös I-Hahin muut joukkueet tekivät hienoja tuloksia. Maxien joukkueelle hopeaa ja mineille pronssia. Ei pöllömpi päivä meidän seuralle.
Ilmeisesti joudutaan siis kisaamaan joukkueessa taas tulevana vuonna. Aika hieno aloitus Tinkalle, ensimmäinen joukkuekisa kun oli kyseessä. :)
Joukkueradan jälkeen aloin olla jo kerrassaan poikki. En malttanut istua koko päivänä ja Tinkan viimeinen rataantutustuminen oli vasta viiden aikaan iltapäivällä, oltiinhan oltu kisapaikalla jo aamu kahdeksasta lähtien. Hyppyrata vaikutti kuitenkin niin kivalle että sinnikkäästi jäin sitä odottelemaan. Tinka starttasi jälleen viimeisenä joten rataantutustumisen jälkeen ehdin melkein väsyneenä unohtaa koko radan ennenkuin päästiin kisaamaan. Harmillisesti pudotettiin yksi rima kun käänsin koiraa liian tiukasti. Tämän jälkeen ohjasin vielä koiran takaisin putkeen mistä se oli tullutkin, mutta loppurata vedettiin rennolla asenteella täysillä juosten loppuun. Kotiin tullessa oli kyllä kaikkensa antanut olo.
Olin
tyhmyyksissäni ilmottanut Tinkan kisoihin myös sunnuntaille. Tinka
jaksaa kyllä, mutta oma jaksaminen mietitytti. Sinnikkäästi lähdettiin
kuitenkin sunnuntai aamuna liikenteeseen. Ensimmäinen rata vaikutti
kivalle, tuomarina toimi Markku Kaukinen. Päätin heti rataa katsellessa
että tällä radalla ei ole varaa varmistella. Varsinkin kontaktit tulee
vetää kuten treeneissä, muuten olen myöhässä seuraavilla esteillä.
Onnistuttiinkin tässä yllättävän kivasti, harmillisesti tiputettiin
hypyn nro.5 rima. Muuten puhdas rata! Keinulla tärväytyi taas
ylimääräistä aikaa, mutta puomilla päätin luottaa koiran osaamiseen.
Juoksin itse niin paljon kuin kintuista pääsee esteelle 14. Tinka otti
kontaktin täydellisesti ja sain tällä tavoin blokattua seuraavan putken
väärän pään, jee! Seuraava ongelmakohta meille oli toiseksi viimeisen
hypyn takaakierto, siinä onnistuttiin mainiosti koska sain nakattua
koiran hienosti A:n jälkeiselle hypylle ja ehdin tuolle takaakierto
hypylle paljon ennen koiraa. Aletaan oppia! Kisavireessäkään ei ollut
tässä startissa ongelmia, pieniä voittoja jälleen.
Tällä viikolla alkaakin uusi treenikausi joten tänään päästään ensimmäistä kertaa Agility Akatemialle Oreniuksen Juhan oppiin! Treenitavoitteita on talvikaudelle vaikka kuinka, joten jospa ehtisin tekemään niistä postauksen vielä piakkoin, jotta kauden jälkeen pystyy tarkastelemaan miten tavoitteet saatiin toteutumaan.