maanantai 1. syyskuuta 2014

Onnen kyyneleitä - Tuplanolla ja Agility SERT!

Blogi on lomaillut "kiireisten" aikataulujen vuoksi lähes koko kesän mutta nyt on hyvä syy herätellä blogia taas henkiin.

Kesä meni reissatessa ympäri Suomen maata ja tulipa jokunen kisakin kierrettyä, mutta tuloksilla ei ole tähän saakka päästy juhlimaan. Kisat on mennyt edelleen oikeaa kisavirettä etsiessä.

Viikko sitten oltiin ystävien häissä Oulussa ja reissun vuoksi kisa ilmottautuminen HAU:n kisoihin meinasi unohtua. Tuttuun tapaan aloin säätämään ilmottautumisen kanssa vähän ennen puolta yötä ja huomasinkin että avainlukulista oli loppu, joten "mummo" päätti sponsoroida Tinkan harrastusta muutaman starttimaksun verran. Tuli sitten luvattua että palkintoja on pakko saada, heh.

Viime viikolla jäätiinkin maanantain kouluttamisen jälkeen omatoimi treenailemaan Paulan, Elviksen ja Sissin kanssa. Tehtiin Tinkan kanssa vain muutama treeni eri keppi kulmia, eteen lähetystä sekä putki-puomi-putki rallattelua, jotta saadaan kontaktit muistumaan mieleen. Olen nyt treeneissä koettanut olla tarkkana kontaktien kanssa, kun tuntuu että koira on minun mokailuiden ja löysäilyjen takia unohtanut 2on 2off paikan.

Keskiviikkona oli vuorossa jälleen Min Pin Tiimin treenit ja en voisi tyytyväisempi olla. Nadi kulki vähän laiskasti. Juoksun jälkeinen masennus ja reilu viikko sitten irronnut kynsi varmaan vähän vei vauhtia. Tinka sen sijaan toimi lähes täydellisesti. Tässä meidän viimeinen treenipätkä, yritettiin tehdä koko 30 esteen rata, tosin pari omaa virhettä mahtuu matkaan. Tyytyväisempi en voisi noiden keppien hakemiseen/tekemiseen/layerointiin olla. Treeni on tuottanut tulosta.



Torstain treenit oli kouluttajan flunssan vuoksi peruttu ja olisimpa ne varmaan muutenkin jättänyt väliin. Oma flunssa vei voimat ja ajattelin että viikonlopun kisoihin on hyvä lähteä loisto fiiliksellä kun edelliset treenit meni sen verran nappiiin.

Lauantaina lähdettiin kisapaikalle Finrexinin voimalla. Ensimmäisenä oli Herralan Ritvan hyppyrata joka vaikutti todella kivalle ja Tinkalle sopivalle. Harmittavasti onnistuttiin tekemään yksi ylimääräinen hyppy ennen keppejä, joten tuloksena HYL. Muutoin olen kyllä tyytyväinen rataan ja siihen miten Tinka oli kuulolla.

Toinen rata oli Henri Luomalan agi rata Purinan sisäkentällä. Heti alussa oli meille paha putkiansa, joka onnistuttiin selättämään. Langettiin kuitenkin pari estettä myöhemmin seuraavaan putkeen, vaikka kuin tarkasti yritin ohjata koiraa kepeille. Tuolla radalla ei saatu enää yrityksestä huolimatta pakkaa kasaan ollenkaan joten tultiin pois radalta.

Kolmas rata oli Arto Laitisen käsialaa ja päivän ainoa videoitu rata. Keinu otettiin tällä radalla hitaasti ja varmasti, kun sisäradan keinu meni sen verran huonosti. Äärettömän tyytyväinen olen kuitenkin siihen että pystyn jo luottamaan omaan ja koiran tekemiseen myös kisaradalla. Pohdin pitkään ehdinkö tehdä persjättöä seiska ja kasi esteen väliin ja videolta näkee ettei siinä ollut mitään ongelmaa, hyvä me! Rata kaatuu kuitenkin omaan mokaan puomin jälkeen. Huomasin olevani täysin eri paikassa kuin rataantutustumisessa olin suunnitellut. Tarkoituksena oli tehdä puomin jälkeiselle hypylle takaaleikkaus, mutta radalla menin täysin sekaisin mitä olen tekemässä ja sen huomaa. No, jokatapauksessa HYL olisi varmaan tullut keppien jälkeiseltä putkelta, koiran olisi ollu tarkoitus tulla toiseen päähän putkea, ei sinne minne Tinka meni. :)

 



Sunnuntain kisoihin lähdettiin samoilla eväillä Finrexinin voimin, oma olo meinasi olla vähän tokkurainen mutta sinnikkäästi päätettiin kisata. Eka rata oli sisällä ja jälleen Arto Laitisen tuomaroima. Jo rataantutustumisessa mietin että rata on jälleen ihan tehtävissä mikäli koira on kuulolla eikä mene omatoimisesti alun putkiansaan. Kävin rataantutustumisen jälkeen tekemässä muutaman esteen, lämmittelin koiraa ja vein sen autoon. Hain sen mukaan vasta juuri ennen starttia. Rata tuntui kertakaikkisen sujuvalle, keinu otettiin jälleen hitaasti-mutta varmasti ja ehdinpä taas radalla myös persjättöihin! Radan lopussa meinasi tulla virhe takaakierrolla kun Tinka ampui keinulta vauhtiin nopeampaa kuin osasin kuvitellakkaan. Koira törmäsi minun jalkaan ja olin varma että meille on tullut vitonen kosketuksesta. Seurakaverit hurrasi kuitenkin siihen malliin että nollahan sieltä napsahti. Ilmeisemmin tuomarikin oli sitä mieltä että kosketus ei ollut tahallinen.
Tällä radalla päästiin palkinnoille, sijoitus oli 3. Harmittavaa että jäätiin toiselta sijalta 0,15 sekuntia. Kolmannelle ei enää SERT siirtynyt. Tuo 0,15 sekuntia oltaisi saatu nipistettyä radalla vaikka mistä. Keinulla tärväytyi aikaa ja myös törmäyksessä meni oma aikansa. Olin kuitenkin tyytyväinen että saatiin PUHDAS NOLLA, palkintopallille pääsy oli vain plussaa ja suuri yllätys! Tätä olikin metsästetty.
 
Toinen rata oli jälleen ulkona ja oli Jari Helinin käsialaa. Olin niin täpinöissäni edellisen radan palkintopaikasta ja puhtaasta nollasta etten oikein pystynyt keskittymään rataantutustumisessa, häivyin rataantutustumisesta jo ennenkuin aika oli loppu. Olin ihan varma että tein mitä tahansa, niin koira vilahtaa puomin jälkeen väärään päähän putkea, mutta KAS, Tinka-minun pieni suuri raketti, jollain ihmeen kaupalla sain sen käännettyä putken oikeaan päähän. Olin niin yllättynyt että seikkailin seuraavat pari estettä kerrassaan omituista reittiä, mutta silti puhtaasti. Rata ei todellakaan mennyt niin kuin olin sen rataantutustumisessa suunnitellut, mutta jollain ihmeen keinolla saatiin se puhtaana loppuun. Voi sitä riemun ja ilon määrää maali hypyn jälkeen. Kiljuin ja huusin kun tajusin että tehtiin TUPLANOLLA. ME - HYL varmat häslääjät. :D
Riemu oli vielä suurempi kun tulostaululle ilmestyi tulokset ja tajusin että saatiin Agi SERT. Pahoittelut seurakaverille, pamautin kyynärpäällä poskeen kun hypin riemusta ilmaan. :)
Tässä päivän ainut videoitu rata.
 
Viimeinen rata oli Jari Helinin hyppyrata. Melkoista kilpajuoksua koko setti. :) Kakkos hypyn jälkeen Tinka kuitenkin valitsi keppien sijaan putken, joten tuloksena HYL. Paukutettiin rata kuitenkin täysillä loppuun ja ainakin tuntui sille että mentiin LUJAA. HYL radasta huolimatta radan jälkeen jäi hyvät fiilikset, ihan mieletön pieni agi-kiitäjä.
 
Onnen kyyneleiltä ei voinut välttyä kun vihdoin saatiin tuloksia kaiken tämän työn jälkeen mitä on tehty. Kiitos kisaseuralle ja onnea myös kavereille jotka teki loisto tuloksia viikonlopun aikana.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti