Jälleen kerran blogi on jäänyt vähän unohduksiin. Nyt on kuitenkin hyvä syy ryhdistäytyä ja postailla kuulumisia.
Ollaan kyllä kisattu ja treenattu viimeisimmänkin päivityksen jälkeen, mutta suurempia tuloksia ei olla saatu haalittua kasaan. Ennen eilistä.
Tiistaina oli jälleen vuorossa Oreniuksen treenit Akatemialla. Koko treeni Tinkan kanssa meni täysin penkin alle ja kotiin ajaessa mietiskelin että ollaanko oikeasti taas menty näin paljon takapakkia ettei mikään tunnu onnistuvan. Tuo ME EI OSATA MITÄÄN -tunne on masentavaa treenien jälkeen. Sillä fiiliksellä on huristeltu nyt Akatemialta kotiin useana tiistaina. Usein tuo treenirata alkaa meille hankalalla kuviolla jonka vuoksi sitten koko treeni tuntuu vaikealle kun alkua on hiottu (sekä minun että koiran) turhautumiseen saakka.
Torstaina olin kouluttamassa I-Hahin treenirymiä ja koulutusten jälkeen jäätiin taas vapaatreenaamaan, se tuli tarpeeseen! Tein muutaman vauhdikkaan ja onnistuneen treenipätkän Tinkan kanssa ja siitä jäikin hyvä fiilis tulevia kisoja ajatellen.
Eilen juoksin koirien kanssa neljän startin verran JAU:n itsenäisyyspäivän kisoissa Ojangossa. Olin ilmoittanut Nadin yhdelle hyppyradalle ja Tinkalle oli kolme starttia. Tuomarina Nadin radalla ja kahdella ensimmäisellä Tinkan radalla toimi Saviojan Anne ja radat olikin yhtä mukavia kuin odottelinkin. Viimeinen Tinkan rata oli Sari Mikkilän käsialaa.
Nadilla oli kivasti intoa, mutta jostain syystä nenä meni taas maahan esteiden välissä. Turhauttavaa! Vauhtia kun muutoin olisi ollut ihan kivasti mutta välillä pitää vaan etsiä hyviä hajuja? Ennen rataa Nadi onnistui myös mussuttamaan keinonurmelta löytyvää kumirouhetta ja lähdössä jouduinkin odottelemaan hetken että koira saa louskuteltua suunsa tyhjäksi, huoh!
Tuloksena kolme kieltoa, joten hylätty rata. Ensimmäisestä kiellosta otan osittain syyt omille niskoilleni, en vaan ohjannut hyppyä tarpeeksi huolella, tai ohjaus oli vähän myöhässä. Tosin olisi Nadin pitänyt se ohjaus osata lukea. Kepeille menessä neiti päätti katsella mieluummin radan reunalla seisseitä ihmisiä ja unohti suorittaa rataa, siitä kaksi kieltoa lisää.
Tässä vielä video todisteita meidän menosta:
Eiliset kisaratojen järjestykset sopi meille paremmin kuin hyvin. Oli kerrassaan loistavaa että sain ensin käydä "treeanaamassa" rataa Nadin kanssa ja sen jälkeen suorittaa radan Tinkan kanssa. Tämä tuotti myös tulosta! :)
Muutama kohta askarrutti mieltä ennen uutta rataantutustumista. Mietin pitkään miten ohjaan pussin jälkeisen kohdan ja miten saan koiran kääntymään kepeille. Päätin rataantutustumisessa että ehdin juosta valssaamaan pussin jälkeiselle hypylle - persjättö tuntui siihen jotenkin epävarmalle. Keppien kohdalla päätin että otan koiran vain huolella haltuun ja radan ainoaksi tavoitteeksi otinkin sen, että koira EI mene putkelle joka oli vetämässä keppien takana.
Kuinkas kävikään, rata nollana lävitse! Pussin jälkeiselle hypylle en tehnyt suunniteltua valssia ja jollain ihmeen keinolla onnistuin saamaan koiran oikeaan putken päähän. Keppejä ennen koira meinasikin valahtaa väärälle hypylle, jota en osannut edes aavistaa. Tinka oli kuitenkin kuulolla ja sain koiran kääntymään kepeille. Laskeskelin että tuossa kalastelussa meni varmaan jopa pari sekuntia turhaa aikaa, mutta tavoitteet täyttyi! Viimeisellä hypyllä meinattin vielä mokata ihan huolella, koira meinasi huonon ohjauksen vuoksi tulla hypyn ohi, mutta sain sen vielä nakattua oikealle linjalle.
Jäin seuraamaan muita suorituksia ja hieman meinasi jo alkaa jännittämään kun koira toisensa jälkeen Tinka pysyi sijalla 1. Kaksi viimeistä koirakkoa kuitenkin alitti Tinkan ajan hienoilla suorituksilla, joten lopullinen sijoitus oli 3. / 32. Hieno suoritus sekin! Ennen palkintojen jakoa huomasin kuitenkin että Hyppy SERTihän sieltä meille napsahti, ei pöllömpi kisapäivän aloitus.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi palkinnot jaettiin maammelaulun siivittämänä! Harvoin pääsee palkinnoille kisoissa jossa pärähtää maammelaulu palkintopallilla napottaessa. Myös Tinkaa laulatti. :)
Tässä videomateriaalia Tinkan radasta:
Kaksi seuraavaa rataa hyllytettiin. Mutta se ei haitannut, kun eka radasta jäi niin hyvät tunnelmat.
Toisen radan mokasin itse ja viimeisellä Tinka ei lukenut minun pakkovalssi yritystä lähdössä, joten hyllytettiin heti alkuun. Suoritettiin vika rata kuitenkin hienosti ja hyvällä draivilla loppuun. Uusia kisoja odotellessa.
Tämän kuun alusta tässä taloudessa alkoi täysin uusi arki allekirjoittaneen uuden työn vuoksi. Siksipä väsymys on vallannut sekä kropan että mielen.
Treenejä ei olla kuitenkaan unohdettu. Väsystä huolimatta on raahauduttu Agility Akatemialle tiistaisin sekä Ojankoon sunnuntaisin. Tämän lisäksi ollaan käyty omatoimitreenailemassa Tattatiksella.
Jotta vapaa-aika ei menisi pelkästään koiratreeneissä, hankin itselleni yhden lisähaasteen - Lean in 5 Weeks Challenge! Tästä kuntokuurista lisää myöhemmin tässä postauksessa. :)
Viime viikonloppuna oli haaveenani päästä kisaamaan Kotkaan, ilmottautumiset sössittyäni päätin ilmottautua molempien koirien kanssa oman seuran kesäkauden päätös epiksiin, jotka oli seuran sisäiset kisat.
Epikset 18.10.2014
Lauantai aamuna kisoihin lähtiessä oli -4 astetta pakkasen puolella. Mietin että noinkohan Nadi
kykenee radalla juoksemaan. :) Aamun alkajaisiksi olin töissä supermölli ja veteraaniluokkien ajan, jonka jälkeen lähdin lämmittelemään koirien kanssa. Tuossa vaiheessa onneksi aurinkokin alkoi vähän jo lämmittää. Tuomarina kisaavien radalla oli seurakaveri Tuija. Tuija oli kehitellyt kivan radan (ratapiirrustus on oma piirrokseni siltä osin miten radan muistan olleen). Radan reunalta katseltuna moni paikka näytti liian vaikealle minun ja Tinkan osaamista ajatellen, mutta rataantutustumisessa huomasin ettei se niin paha ollutkaan. Tutustuessa rataan tosin olin vähän pulassa koska jouduin miettimään rataa molempien koirien ohjauksien kannalta. Tämä kostautuikin Nadin radalla ja unohdin jo kolmos esteellä minkä ohjauksen olin Nadille valinnut. Tämän vuoksi kolmoselta kielto, muutoin tehtiin puhdasta rataa, Nadi liikkui jälleen aika kivasti! En siis turhaan ilmottanut sitä oikeisiin kisoihin ensviikonlopulle Lahteen.
Tinka yllätti osaamisellaan. Tehtiin aika sujuva nolla. Itse tosin hukkasin itseni, esteet sekä koiran puomin kohdalla, mutta onneksi kyseessä oli juuri puomi, niin sain vielä mokani anteeksi. :) Medi kisaavissa ei montaa osanottajaa ollut ja Tinka taisi olla ainoa nollan tehnyt koira. Voitettiin siis oma luokkamme. Kumpa osattaisi keskittyä yhtä hienosti oikeissakin kisoissa. Kai se täytyy uskoa että omassa mielessä ja käytöksessä on jotain pielessä oikeissa kisoissa vaikken sitä tiedostakkaan. En oikein keksi muutakaan miksi Tinka käyttäytyy virallisissa niin eri tavalla ja nostaa kierrokset kaakkoon. Ens viikonloppuna taas virallisiin harjoittelemaan kisaamista, jesh! Johan tässä on monta viikonloppua taas voimia siihen kerättykin.
Tänään tosiaan alkoi työpaikan oma Fit Camp, toisin sanoen Lean in 5 Weeks Challenge! Markus Pöyhösen ja Tomi Kokon koutsaama kuntokuuri. Tämä oli alunpitäen ilmeisesti tarkoitettu työntekijöille jotka eivät muutoin juurikaan kuntoile, sekä painon pudottajille.. Itse en taida kuulua kumpaankaan ryhmään, mutta kunnon kohottaminen on tarpeen jokatapauksessa! Töistä ei ilmeisesti löytynyt tarpeeksi osanottajia, joten pääsin mukaan, ihan huippua!
En ole YHTÄÄN aamuihminen. Kuulun niihin jotka on sitä mieltä että aamulla ei kommunikoida ja ennen kahvikupillista minulle ei kannata yrittää jutella. Siitä huolimatta otin tämän viiden viikon haasteen vastaan, vaikka kimppatreenit Markuksen ja Tomin johdolla on kaksi kertaa viikossa klo 7:00 aamulla!
Aamulla suuntasin unisen nenäni kohti Esport Centeriä ja viimeset unihiekat karisi viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen osuus kuntotestistä alkoi. Tätä ennen oltiin jo lämmitelty hölkkäämällä sekä venyttelemällä.
Ensimmäisen treenin teemana oli tosiaan mitata meidän kuntoa testin merkeissä.. Viiden viikon kuluttua sitten sama koitos ja katsotaan miten on edistytty.
Ensimmäinen osio oli juoksutesti (800m). Näin myöhemmin ajateltuna aloitin juoksemisen vähän liiankin löysästi, sillä loppukiristä huolimatta jäi sellainen olo että olisin jaksanut vielä yhden kierroksen. Noh, jäipähän jotain petrattavaa viiden viikon päähän. Omaa suoritusaikaa en tähän hätään muista. Juoksun jälkeen oli vuorossa kyykyt. Pareittain laskettiin montako kyykkyä toinen ehtii minuutissa tekemään. Tämä meni minun osalta myös turhan löysästi. Varoin vähän turhan paljon aina silloin tällöin kipeytyvää nilkkaa ja polvea ja kuvittelin jälleen hyytyväni. Tuloksena oli 40 kyykkyä minuutissa. Jälleen osuus missä tiedän parantavani tulosta helposti.
Seuraava osio taisi muistaakseni olla punnerrukset. Tyhmänä jälleen aliarvioin itseni ja aloin punnertamaan tyttöjen tyylillä. Punnerrukset tehtiin yhtä aikaa koko porukalla, Markus ja Tomi laski punnerrusten määrät ja porukka tipahteli yksi toisensa jälkeen. 30:n punnerruksen jälkeen aloin katselemaan ympärille että monikaan ei ole enää messissä, itsellä punnerrukset ei vielä juurikaan painaneet. 50:n kohdalla Markus sanoi että alkaa riittämään. :D Olis pitänyt haastaa itsensä ja tehdä äijä-tyylillä.
Lopuksi vuorossa oli vielä mm. vatsalihasliikkeet joista ei juurikaan muuta mainittavaa kuin että osio jossa ON PALJON PARANNETTAVAA. Tästä alkaa siis kadonneiden vatsalihasten metsästys!
Odotan innolla jo tulevan torstain aamutreenejä!
Viime viikolla oli kesäkauden viimeiset treenit. Maanantaina koulutin
viimeistä kertaa I-Hahin kesätreeniryhmiä, keskiviikkona oli viimeiset
treenit ja kouluttelut Min Pin porukalla ja torstaina viimeiset
kouluttajien treenit Helenan opissa. Kesätreenit antoi kyllä paljon.
Varsinkin Tinkan kanssa edistyttiin monessa asiassa ja Nadikin kulki
pääosin mainiosti. Mikäs sen mukavampaa kuin päättää kesäkausi
kisaviikonloppuun.
Lauantai aamuna suunnattiin
Purinalle. Nadi oli tosin sitä mieltä että hän jää kotiin nukkumaan.
odoteltiin Tinkan kanssa ovella ja huudeltiin pikkuneitiä, vaan ei
näkynyt. Nappula makasi peiton alla josta pieni nenänpää pilkisti kun
menin koiraa hakemaan. Meillä ollaan aamu-unisia.
Aamun
ensimmäinen startti oli Nadilla, olin ilmoittanut sen yhteen
viralliseen starttiin jotta päästään kokeilemaan ennen joukkuerataa
kuinka koira kulkee, vai kulkeeko ollenkaan. Purinan pohja on aiemmin
osoittautunut Nadille liian suureksi haasteeksi.
Raa'an
jauhelihan avuin sainkin Nadin innostumaan ennen lähtöä ja koira kulki
kivaa vauhtia. Loppusuoralla neiti kuitenkin meni hukkaan kesken suoran
putken. En tiedä ohjasinko huolimattomasti vai löytyikö radalta kesken
kaiken joku liian kiinnostava haju. Jokatapauksessa tämän vuoksi
menetettiin törkeästi aikaa sekä saatiin yksi kielto. Päästiin kuitenkin
rata vielä iloisesti naureskelleen loppuun. Harmittava virhe, koska
tuolla vauhdilla olisi saatettu ehtiä vaikka ihanneaikaankin.
Seuraavaksi
pääsin kokeilemaan samaa rataa Tinkan kanssa. Hyllytettiin rata
kuitenkin heti alkumetreillä A:n jälkeiselle hypylle. Jostain ihme
syystä en kykene ohjaamaan kontakteja kuten treeneissä. Jään seisomaan
ja varmisetelemaan alastulon viereen joka saa koiran karkaamaan
kontaktilta. huoh. OMA PÄÄ PITÄISI SAADA KISAKUNTOON. Olen kuitenkin
tyytyväinen että saatiin suoritettua rata vielä hyllystä huolimatta
loppuun.
Seuraavaksi olikin vuorossa kunnon soppa.
Kävin rataantutustumassa Tinkan B rataan ulkona, jonka jälkeen taas
odoteltiin. Tinka oli lähes 70:stä koirasta kolmanneksi viimeinen.
Tuossa välissä ehti kuitenkin tulla minien joukkuekisan
rataantutustuminen sisällä ja juoksinkin edestakaisin pihalle ja sisälle
kun en tiennyt kumpaan joudun ensin. Ehdin juuri ja juuri juoksemaan
Nadin joukkueradan kerran lävitse ennenkuin piti kiiruhtaa hakemaan
Tinka autosta.
Tinkan B agilityrata oli loppumetreille
saakka kerrassaan mainiota menoa. Onnistuttiin upeasti jopa putki-puomi
erottelussa, hyvä me. Jäin kuitenkin ihmettelemään hienosti mennyttä
puomin ylösmenoa jonka vuoksi olin armottomasti myöhässä kun koira
varasti alastulolta. Selvittiin vielä seuraavalta hypyltä, mutta siinä
vaiheessa koira oli jo vilahtanut väärään päähän putkea. Hieno rata
kuitenkin siihen saakka. Sinänsä HYL rata ei jäänyt harmittamaan, meillä
kun ei asuinpaikan vuoksi ollut oikeutta osallistua yksilökisoihin
piirinmestiksissä.
Nadi starttasi Min Pin Teamin
joukkueessa numerolla kolme. Nollapaineita ei enää juurikaan ollut koska
kaksi ensimmäistä koirakkoa olivat saaneet hienoilta radoilta
harmittavat vitoset. Ja niin sai Nadikin. Tehtiin hienoa rataa, mutta
loppusuoralla kiirehdin enkä ohjannut A estettä kunnolla, Nadi tuli
siitä ohi. En kuitenkaan usko että olisi ehditty ihanneaikaan vaikka
olisi onnistuttu puhdas rata muutoin tekemään. Nadin rata löytyy videoituna täältä.
Tinka
starttasi I-Hahin joukkueessa toisena. Tinkan kohdalla ehdin onneksi
tutustua rataankin hieman paremmin kuin Nadin rataan. Tuomarina toiminut
Anne oli tehnyt radalle pieniä muutoksia verrattuna mineihin.. Ainakin
keppien jälkeisen hypyn sijaintia oli muutettu ja putki nro. 14 oli
hieman siirtynyt. Tuo 14 putki olikin radan vaikein kohta. Keppien
jälkeiselle hypylle oli pakko ohjata koira huolella jolloin putkelle 14
tuli mieletön kiire. Tämän vuoksi usea koira ilmeisesti luki tuon
putkelle ohjauksen takaaleikkauksena ja kääntyi putken päästä väärään
suuntaan. Kuten videolta näkee, myös Tinka miettii tuon putken jälkeen
suuntaa. Jälleen teen kuitenkin saman virheen kuin aikaisemmallakin
radalla. Jään varmistelemaan A:n alastulokontaktia, MIKSI!?! Koira lähes
hyppää tuon kontaktin yli (varmistin kavereilta niin kyllä se oli
siihen tosiaan koskenut..) ja tämän oman epävarmuuden vuoksi olen
myöhässä loppusuoralla ja koira jää kyselemään mihin mennään? Taistelu
NOLLA!
I-Hahin kaksi viimeistä koiraa sai
myös tahkottua hienot nollat ja joukkueen tuloksena medien Helsingin
Seudun Piirinmestaruus! Upeaa! Taisipa olla I-Hahin historiassa
ensimmäinen voitto joukkuekisassa. Tinkan lisäksi joukkueessa kisasivat
Mari & kooikerhondje Mizy, Tuulikki & shetlanninlammaskoira Timi
sekä Maija & espanjanvesikoira Mökö. Monta eri rotua siis
edustettuna samassa joukkueessa.
Myös I-Hahin muut joukkueet
tekivät hienoja tuloksia. Maxien joukkueelle hopeaa ja mineille
pronssia. Ei pöllömpi päivä meidän seuralle.
Ilmeisesti joudutaan
siis kisaamaan joukkueessa taas tulevana vuonna. Aika hieno aloitus
Tinkalle, ensimmäinen joukkuekisa kun oli kyseessä. :)
Video Tinkan taistelusuorituksesta, eihän se kaunis rata ollut, mutta nolla kuitenkin.
Joukkueradan jälkeen aloin olla jo
kerrassaan poikki. En malttanut istua koko päivänä ja Tinkan viimeinen
rataantutustuminen oli vasta viiden aikaan iltapäivällä, oltiinhan oltu
kisapaikalla jo aamu kahdeksasta lähtien. Hyppyrata vaikutti kuitenkin
niin kivalle että sinnikkäästi jäin sitä odottelemaan. Tinka starttasi
jälleen viimeisenä joten rataantutustumisen jälkeen ehdin melkein
väsyneenä unohtaa koko radan ennenkuin päästiin kisaamaan. Harmillisesti
pudotettiin yksi rima kun käänsin koiraa liian tiukasti. Tämän jälkeen
ohjasin vielä koiran takaisin putkeen mistä se oli tullutkin, mutta
loppurata vedettiin rennolla asenteella täysillä juosten loppuun. Kotiin
tullessa oli kyllä kaikkensa antanut olo.
Olin
tyhmyyksissäni ilmottanut Tinkan kisoihin myös sunnuntaille. Tinka
jaksaa kyllä, mutta oma jaksaminen mietitytti. Sinnikkäästi lähdettiin
kuitenkin sunnuntai aamuna liikenteeseen. Ensimmäinen rata vaikutti
kivalle, tuomarina toimi Markku Kaukinen. Päätin heti rataa katsellessa
että tällä radalla ei ole varaa varmistella. Varsinkin kontaktit tulee
vetää kuten treeneissä, muuten olen myöhässä seuraavilla esteillä.
Onnistuttiinkin tässä yllättävän kivasti, harmillisesti tiputettiin
hypyn nro.5 rima. Muuten puhdas rata! Keinulla tärväytyi taas
ylimääräistä aikaa, mutta puomilla päätin luottaa koiran osaamiseen.
Juoksin itse niin paljon kuin kintuista pääsee esteelle 14. Tinka otti
kontaktin täydellisesti ja sain tällä tavoin blokattua seuraavan putken
väärän pään, jee! Seuraava ongelmakohta meille oli toiseksi viimeisen
hypyn takaakierto, siinä onnistuttiin mainiosti koska sain nakattua
koiran hienosti A:n jälkeiselle hypylle ja ehdin tuolle takaakierto
hypylle paljon ennen koiraa. Aletaan oppia! Kisavireessäkään ei ollut
tässä startissa ongelmia, pieniä voittoja jälleen.
Seuraava
rata meni pitkästä aikaa täysin rallatteluksi. Koira ampaisi väärässä
kohtaa putkeen jonka jälkeen ei saatu enää pakkaa kasaan. Kiitettiin
tuomaria ja häivyttiin vähin äänin pois radalta. Kisaviikonloppu oli
paketissa.
Tällä viikolla alkaakin uusi treenikausi joten tänään päästään ensimmäistä kertaa Agility Akatemialle Oreniuksen Juhan oppiin! Treenitavoitteita on talvikaudelle vaikka kuinka, joten jospa ehtisin tekemään niistä postauksen vielä piakkoin, jotta kauden jälkeen pystyy tarkastelemaan miten tavoitteet saatiin toteutumaan.
Tänään käytiin Tinkan kanssa kisailemassa Järvenpäässä Keravan Agility Teamin järjestämissä kisoissa.
Kisapaikalle mennessä totesin kisojen olevan jo aika kiitettävästi aikataulusta jäljessä. Odottelua olikin lähes parin tunnin ajan ennen omaa rataantutustumista, kun muutenkin oltiin hyvissäajoin paikalla. Ystävä miehensä kanssa tuli ensikertaa kisakatsomoon, joten minien ajan koetin päivittää heille pikaisen agi infon että mistä lajissa/kisoissa on kyse.
Minien viilettäessä rataa tiesin että rata on täysin tehtävissä eikä radalla ole meille mahdottomia ansoja. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran häkistä, tein muutamia lämppähyppyjä ja sainkin koiran kontaktin pidettyä kivasti yllä lähtöön saakka. Jes, huippua. Ensimmäistä kertaa koskaan tunsin olevani itse radalla RAUHALLINEN! Jotenkin saatiin siis molempien pääkopat keskittymistilaan ennen omaa vuoroa, harjoitus tekee näköjään mestarin. Oman tyhmän ohjausvalinnan vuoksi hyllytettiin rata kuitenkin kepeille ohjatessa. Otin muka varman päälle kun varmistelin ettei koira ampuisi keppien sijaan tyrkyllä olleseen putkeen, tämä ei kuitenkaan onnistunut suunnitellusti.. Seisoin ilmeisesti keppien edessä jonka vuoksi koira valitsi sen esteen minkä sattui näkemään. Neiti kävi viilettämässä yhden ylimääräisen hypyn jonka jälkeen jatkettiin tuomarin suunnittelemaa rataa. Olisin ehtinyt tehdä ennen keppejä vaikka mitä muuta, kunhan olisin vain antanut koiran rauhassa ja itsenäisesti hakea kepeille.. Virheistä oppii, toivottavasti. Harmi ettei tätä rataa ole videolla, muuten rata oli aika sujuvaa ja rentoa menoa. Kiitokset tuomarinsihteereille jotka olivat kirjanneet myös HYL lappuun suoritusajan, joka Tinkalla olisi riittänyt tuon yhden ylimääräisen hypynkin kanssa palkintosijoille.
Toista rataa odoteltiin taas parin tunnin ajan. Oli kylmä ja jalat alkoi puutua seisoskelusta. Hyppyrata oli kerrassaan mainio, tykkäsin paljon. Lähdettiin radalle taas rennoissa fiiliksissä ja yllättäen koirakin kykseni keskittymään. Tänään oli selkeästi hyvä päivä. Sain myös itse pidettyä rennon otteen kepeille saakka. Siellä jälleen sähelsin. Tinka osaa hakea avokulmatkin hienosti, mutta jostain syystä änkesin itseni taas liian lähelle soheltamaan. Kepeiltä kielto. Loppusuora vedettiin niin lujaa kuin jaloista päästiin, mutta tässä taas huomasi että eteenlähetyksissä on edelleen treenattavaa. Viimeisellä hypyllä koira meinasi tulla hypyn ohi/jaloille, mutta jollain keinolla sain sen vielä hyppäämään. Tämänkin radan suoritusaika olis riittänyt vaikka mihin. Alkaa olla jo liian tuttua nämä läheltä piti radat. :) nollat jäi siis edelleen odottelemaan, ensiviikolla taas uudet kisat ja koetetaan pitää sama rento meininki. Tältä radalta on videomateriaaliakin.
Eilen oli hyvin aikataulutettu keskiviikko ilta. Ajeltiin koirien kanssa ojankoon ja ennen treenejä kävin kyselemässä pihalla alkavien epiksien aikatauluja. Näytti sille että ehditään hyvin treenaamaan ennenkuin medi kisaavat aloittaa, joten ilmotin Tinkan kahteen epis starttiin.
Halusin päästä kokeilemaan kisaaamista treenien jälkeen, josko koiran kierrokset vähän edes laskisi.
Mentiin takaisin hallille ja tutustuttiin Annen suunnittelemiin kiemuroihin. Videota ei tullut taaskaan kuvattua joten tässä ratapiirroksena minun oma versio eilisestä treeniradasta, ei siis välttämättä ole täysin oikein.
Haasteeksi muodostui heti alussa hypyn 2 ohjaus. Pakkovalssi-jaakotus yhdistelmällä koira haki (ei yllätyksenä) keppien sijaan putkea, joten ohjasin koiran kakkos esteelle takaakierrolla. Ensimmäisillä yrittämillä koira tosin karkasi tuollakin ohjauksella hyppysistä ja ampaisi puomille. Sain kuitenkin viemällä vietyä sen lopulta kepeille (piti vaan itse olla HILJAA). Kepeille takaalekkasin jotta sain vitos putkelle varman ohjauksen. Seuraava haaste tuli esteestä 7. Tuota hiottiin jonkin aikaa. Ehdin kyllä hyvin juosta seiskan luo koiraa odottamaan, mutta oma sijainti ja ajoitus oli pielessä. Joko Tinka haki seiskan takaa, tai sitten tuli sen ohi, en vain osannut ajoittaa. Ohjauksen sain toimimaan kun sijoituin tarpeeksi kauas sivu suunnassa seiska hypyltä. Tuossa kohtaa piti muutenkin rauhoittaa oma meno, koska 7-8-9 esteet pystyin ohjaamaan lähes paikaltaan. 8 hypylle tein vastakäännöksen jotta koira ei karkaa putkelle, 9 esteellä kierrätin siivekkeen ja A-putki erottelussakaan ei ollut mitään ongelmia kun ehdin ohjaamaan huolella. Loppurata menikin varsin kivasti.
Heti oman vuoron jälkeen lähdettiinkin katsomaan josko ehdittäisiin vielä kisaamaan. Mini kisaavat olivat vielä radalla joten saatiin tarpeeseen tullut levähdystaukokin treenien jälkeen. Ohessa ratapiirros siltä pohjalta miten itse radan muistelen.
Ennen rataantutustumista ihmettelin radalla ollutta pöytää ja naureskelinkin että eipä olla syystä tai toisesta Tinkan kanssa KOSKAAN pöytää treenattu. Aloitettiin kisaaminenkin sopivasti vuoden vaihteessa, joten uusien sääntöjen myötä pöytää ei enää juurikaan kisoissa näe kun seuroilla ei ole sääntöjä täyttävää pöytää käytössään. Tuomarina toimi juuri MM-kisoista kotiutunut Sanna Lehtonen, joka kertoikin tuomarin puhuttelussa että pöytä on radalla vasta viimeisen hypyn jälkeen, jonka saa vapaaehtoisesti suorittaa, KIVAA. :)
Ennen ensimmäistä starttia koetin rauhoitella Tinkaa nameilla. Sainkin ihan kivan kontaktin koiraan vuoroa odotellessa. Lähdössä Tinka kuitenkin tajusi missä ollaan, mitä tultiin tekemään ja alkoi tärisemään. Meinasi jopa karata lähdöstä, mutta pysyin tiukkana ja karjuin napakasti "MAAHAN". Hyvin totteli. :)
Heti lähdössä oli meille haastava paikka, tiesin että jos Tinka ei ole kuulolla, se saattaa lähtöluvan saatua ampaista kumpaan vain päähän kolmos putkea, riippumatta siitä mihin koetan ohjata. Taisinkin jäädä varmistelemaan kakkos hyppyä liian kauaksi ja mikäli oikein muistan, niin kakkos hypyn rima taisi tipahtaa? Myös tuo kolmos putkelta kääntyminen oli juuri sellainen paikka missä meillä on treenattavaa, pitääkin vielä kysäistä katsomassa olleilta tutuilta miten tuo putkelta kääntyminen sujui, itse kun ei oikein muista oliko se hidas ja kääntyikö koira nätisti. Yritin kyllä omasta mielestäni käydä näyttämässä putken suulta että tänne ollaan menossa. Puomin kontaktin Tinka otti eka radalla hienosti! A:lta ehkä hieman varasti, tai sitten vaan itse jälleeen hätiköin vapautuksen kanssa. Myös keinu oli eka radalla mennyt Katrin kertoman mukaan hienosti, jes! Jäin kuitenkin varmistelemaan keinua jonka vuoksi olin pahasti koiran perässä esteellä 14. Noiden takaa lähetysten kanssa olen vielä todella huono, en tiedä missä vaiheessa uskallan taas ottaa koiraa haltuun ettei se vaan kääntyisi liian aikaisin. Tinkakin oli sitä mieltä että nyt on lupa rallatella omatoimisesti ja ampaisikin 14 hypyn jälkeen renkaalle kun en ollut kertomassa mihin mennään. :) rallateltiin rata kuitenkin hienosti loppuun ja radan lopuksi käskin koiran vielä pöydälle, sinne se meni napottamaan! Olin kerrassaan yllättynyt! Ajattelin että se hyppää yli, tai korkeintaan koskee aiihen tassulla, parilla.. Mutta ei, hän hyppäsi pöydälle ja jäi siihen napottamaan kuin vanha tekijä. Fiksu koira.
Toinen rata meni sitten nollana. Siitäkin huolimatta että koira kiljui ja huusi ennen radalle menoa ja namitkin se sylki suustaan, en saanut siihen juurikaan mitään kontaktia. Lähdössä se alkoi hiipimään useaan otteeseen, mutta en antanut varastaa. Kaunis se rata ei ollut, mutta nolla kuitenkin. Keinulla meni taas hiipiessä ylimääräistä aikaa ja 14 hypyn jälkeen Tinka yritti hakea samaa tuttua rengasta, mutta kiljumalla sain sen kääntymään juuri ennen rengasta ja vieläpä oikealle esteelle. Äärettömän tyytyväinen olen renkaan jälkeiseen persjättöön joka ainakin oman muistin mukaan meni aika mallikkaasti. Tuolla suorituksella päästiin sitten palkinnoillekkin, Tinka oli sijalla 2. Voittajalle ei hävitty muistaakseni sekuntiakaan, joten ylimääräiset mutkat kun saataisiin pois niin päästäis vielä joskus sille korkeimmallekkin palkintopallille. :)
Mitä tästä kisapäivästä opimme.. Sen että treenit ennen startteja ei laske kisakierroksia ja namitkaan starttia ennen ei toimi rauhoittamaan koiraa. Jatketaan harjoituksia. :)
Epikset oli ajoitettu kerrassaan mainiosti ajatellen minun omia treenejä. Kisojen jälkeen ehdin vielä kävelyttään Nadin ennen Nadin treenejä. :) Nadilla oli ihan mieletön into, meinasi alkuun jopa karata lähdöstä. Tällainen draivi kun olisi aina. Tehtiin siis samaa treenirataa kuin Tinkan kanssa aiemmin. Nadi kulki mainiosti ja päästiin jopa hiomaan muutamia kohtia eri ohjausvalinnoilla, yleensä Nadin into ei moisiin riitä. Lisäksi treenattiin viikonloppuna käyttöön otettuja juoksukontakteja.
Oli kerrassaan loistava treeni ja epis ilta! Näillä eväillä viikonlopun kisoihin. :)
Lauantaina oli ohjelmassa Min Pin Tiimin järjestämä Harri ja Sanna Kataisen koulutus. Tinkan kanssa päästiin Harrin koulutettavaksi. Tykkäsin paljon Harrin tyylistä kouluttaa ja lauantain jälkeen jäikin mieleen paljon opittuja asioita sekä uusia ajatuksia.
Rata oli 31 estettä pitkä, mutta en tutustunut siihen loppuun saakka, tiesin että jo alkupätkissä on meille tarpeeksi asioita hiottavana. Ensimmäinen treenipätkä Tinkan kanssa kului siihen että sain sen hypyltä 6 kääntymään 7 hypylle. Yllätyksekseni kyllä ehdin tuonne kutoselle ihan kivasti, mutta ohjaus oli silti myöhässä ja hyppy valahti pahasti kun koiralla oli vauhtia. Keskityttiin siihen ettei koira lähde hakemaan minun selän taakse, vaan tulee palkan luo eteen kun lähden kääntämään tuohon 6-7 väliin. Lopulta muutamalla yrityksellä saatiin koira kääntymään jo ihan kivasti. Seuraava suuri haaste oli seuraavassa treenipätkässä ja esteissä 12-13, johon Harri halusi meidän tekevän Japanilaisen (persjättö-persjättö). En meinannut osata ajoittaa tuota sitten millään, pää ja kädet vispaten yritin viilettää menemään mutta koira kulki ihan eri suuntaan kuin oli tarkotus, ihmekkös tuo kun ohjaajakin oli hukassa. Tämän kohdan Harri otti videolle ja hidastettuna katsottiin mitä teen väärin. Ja kas kummaa, tajusin heti mistä on kyse ja saatiin homma toimimaan. Aiemminkin olen tajunnut omia ohjausvirheitäni videolta katsottuna, mutta tämä oli eka kerta kun niitä käydään kouluttajan kanssa suoraan treenin yhteydessä lävitse ja ainakin itselleni tuo toimi hyvin.
Tuon Japanilaisen ansiosta oli edes joku mahdollisuus ehtiä ohjaamaan tuo putken jälkeinen hyppy nro 14. Siinä oli ihan samat haasteet kuin esteessä nro 6. Koiran hyppy vaan meinasi väkisin valahtaa liian pitkäksi jolloin sen saaminen seuraavalle takaakierrolle oli mahdotonta. Tämäkin saatiin hiomalla kuntoon. Tämän jälkeen alkoikin juoksurallatus, persjättöjä-persjättöjä-persjättöjä. KYLLÄ OLI KIVAA.
Viimeisen kisanomaisen radan jälkeen kouluttaja tulikin nakkaamaan ylä femman, sen verran vauhdikkaasti viiletettiin. Oma fiilis oli kerrassaan loistava, ihan mahti treenit.
Poissaolon vuoksi sain ostettua treenipaikan vielä Nadillekkin Harrin koulutettavaksi. Mikäli olisin tiennyt Nadin osallistumisesta aiemmin, olisin treenannut sen kanssa ensin, mutta koska tämä tuli yllätyksenä niin treenit meni toisin päin kuin olisin muutoin toiminut. Nadin kanssa rallateltiin ensimmäisellä yrittämällä esteelle 27 saakka, sen pidemmälle en ollut rataa opetellut. Muuten mentiin mallikkaasti Nappulan normaalia vauhtia, mutta puomin alastulolta otettiin virhe. Lopputreeni hiottiinkin juoksukontaktia puomille. Se tuli tarpeeseen. Sen verran pitkään ollaan Nadin kanssa tolskattu näitä kontakteja "ei millään" tekniikalla. Muutamalla toistolla saatiin juoksukontakti homma jo kivalle alulle. Tästä on hyvä jatkaa.
Tässä vielä Tinkan muutama treenipätkä videoituna
Nyt jäädään sitten innolla odottelemaan tulevia kisoja. Mieleen jäi Harrin kommentit RENNOSTA ja RAUHALLISESTA koirasta.. Noiden sanojen mukaisen koiran kun saisin mukaan vielä kisoihinkin, niin hyvä tulee. Sunnuntaina päästään starttaamaan kahden startin verran Järvenpäässä ja viikon kuluttua kisaillaankin sitten Tinkan kanssa I-Hahin piirinmestaruus joukkueessa.
Blogi ei meinaa pysyä treenitahdissa mukana, mutta päivitelläänpäs taas jotain viime aikojen treeneistä.
Viime viikolla keskityttiin treenaamiseen. Keskiviikkona oltiin tuttuun tapaan MinPin tiimin porukalla Annen koulutettavana molempien kanssa ja torstaina Tinkan kanssa Helenan treeneissä Kivikossa.
Helena mainitsi jo kauden alkaessa että treenien loputtua syksyllä kaikkien tulee osata putki-kontakti erottelut. Mietinkin ratapiirrosta katsellessa että luvattoman vähiin on kyseisen asian treenaamiset jäänyt, noinkohan Tinkan kanssa onnistutaan asia vielä oppimaan kesäkauden aikana. :)
Ensimmäistä kertaa sain videolle Helenan treenit kun raahasin miehen mukaan treenikentälle. Alku sujui Tinkan kanssa yllättävänkin kivasti, mutta kuten arvata saattaa, ensimmäisellä yrittämällä vilahti puomin sijaan putkeen. Otettiin puomi pari kertaa paikaltaan, koiran tuli hakea este pelkällä käskyllä ja yllätykseksi Tinka tajusi homman idean parilla yrittämällä. Näillä kerroilla tosin puomin suoritus oli hidas kun itse jäin niin pahasti jälkeen, mutta tyytyväinen olen siihen että tuo erottelu onnistui. Saatiin homma sujumaan myös osana rataa johon olen äärettömän tyytyväinen. Radan osana puomin suorituskaan ei jäänyt himmailuksi, vaan Tinka veti puomin alastulolle saakka kivalla vauhdilla.
Muutamia rimoja saatiin pudotettua radalla ohjaajan virheiden vuoksi, mutta nekin saatiin korjattua. Lopputreenistä Tinkalla ei enää onnistunut radan alkupätkä, en yksinkertaisesti saanut käännettyä sitä esteeltä 2 tarpeeksi tiukasti, neiti päätti hakea joka kerta kepeille.
Kotiläksyksi Helenan parilta viime kerralta on tullut putkelta pois päin jatkamiset.. Kuten tässäkin videolla näkee, Tinka lähtee viimeisellä yrittämällä ensin väärään suuntaan ja tämän vuoksi vauhti hidastuu. Eka kerroilla toki kävin sen putkelta paremmin hakemassa, mutta ongelma huomattiin jo edellisen viikon treeneissä kun koiran olisi pitänyt oikeasti hakea putken "taakse". Tätä täytyy nyt treenata omatoimisesti ja hyvällä palkalla.
Tänään päästiin äkkilähtönä Jenna Caloanderin oppiin. Jennan treenit menee seuran sivuilla hetkessä, joten satuin napsauttamaan Facebookin auki oikealla hetkellä. Flunssa unohtui kummasti. :)
Sain ratapiirroksen etukäteen ja voin tunnustaa että olin omassa päässäni suunnitellut ohjauskuviot varsinkin esteille 8-11 jotenkin aivan muutoin kuin valsseilla. Olin ajatellut yhdisteleväni sinne vähän valssia ja takaaleikkausta, mutta käsky kävi; valssia valssin perään.
Heti ensimmäisenä ongelmaksi muodostui kakkoselta kääntyminen, sillä Tinka ampui kakkos esteelle sellaista kyytiä että haki seiska hypylle. Tämä saatiin kuntoon vastakäännöksellä. Myös 4 hyppy meinasi ensimmäisellä kerralla valahtaa liian pitkäksi, mutta treenillä saatiin sekin ongelma korjaantumaan.
7-8 & 8-9 valssit meni vielä loistavasti, kun sain 6 esteen takaakierrolta kivasti etumatkaa. 10 este meinasi kuitenkin olla hukassa jokaisella kerralla. Siitäkin huolimatta saatiin valssit suoritettua jokaisella yrittämällä, hyvä me. Valssit ei nimittäin ole maidän vahvuuksia, mutta pysyy meidän piiiiitkällä treenattavaa-listalla. A:n kontakteihin olen radan osana äärettömän tyytyväinen, Tinka tuli alas hiipimättä ja pysähtyi loistavasti. Keppien jälkeinen putki kuitenkin osottautui liian vaikeaksi. Putken pää oli ehkä jopa lähempänä kuin piirroksessa, joten Tinkan pää ei kestänyt suorittaa keppejä loppuun saakka, putki veti liikaa (viimeinen keppiväli jäi suorittamatta). Saatiin tuo kohta onnistumaan ainoastaan keppien "helpolta" puolen. 16 jälkeen siis nakkasin koiran kepeille, takaaleikkasin ja juoksin koiran edelle päällejuoksuun.
Kaiken kaikkiaan oli taas ihan super treenit, saatiin paljon hyviä vinkkejä ja mietittävää omaan tekemiseen. Harmi kun tämän päivän valsseja ei tullut videolle, olis ollut kiva katsoa miltä oma tekeminen näyttää ja kuin paljon koiran kaarroksissa on vielä parannettavaa.
Tässä vielä fiiliksiä eiliseltä iltalenkiltä, käytiin Talmassa ulkoilemassa Sinin, Lilin ja Ässän kanssa, olihan lystiä!
Blogi on lomaillut "kiireisten" aikataulujen vuoksi lähes koko kesän mutta nyt on hyvä syy herätellä blogia taas henkiin.
Kesä meni reissatessa ympäri Suomen maata ja tulipa jokunen kisakin kierrettyä, mutta tuloksilla ei ole tähän saakka päästy juhlimaan. Kisat on mennyt edelleen oikeaa kisavirettä etsiessä.
Viikko sitten oltiin ystävien häissä Oulussa ja reissun vuoksi kisa ilmottautuminen HAU:n kisoihin meinasi unohtua. Tuttuun tapaan aloin säätämään ilmottautumisen kanssa vähän ennen puolta yötä ja huomasinkin että avainlukulista oli loppu, joten "mummo" päätti sponsoroida Tinkan harrastusta muutaman starttimaksun verran. Tuli sitten luvattua että palkintoja on pakko saada, heh.
Viime viikolla jäätiinkin maanantain kouluttamisen jälkeen omatoimi treenailemaan Paulan, Elviksen ja Sissin kanssa. Tehtiin Tinkan kanssa vain muutama treeni eri keppi kulmia, eteen lähetystä sekä putki-puomi-putki rallattelua, jotta saadaan kontaktit muistumaan mieleen. Olen nyt treeneissä koettanut olla tarkkana kontaktien kanssa, kun tuntuu että koira on minun mokailuiden ja löysäilyjen takia unohtanut 2on 2off paikan.
Keskiviikkona oli vuorossa jälleen Min Pin Tiimin treenit ja en voisi tyytyväisempi olla. Nadi kulki vähän laiskasti. Juoksun jälkeinen masennus ja reilu viikko sitten irronnut kynsi varmaan vähän vei vauhtia. Tinka sen sijaan toimi lähes täydellisesti. Tässä meidän viimeinen treenipätkä, yritettiin tehdä koko 30 esteen rata, tosin pari omaa virhettä mahtuu matkaan. Tyytyväisempi en voisi noiden keppien hakemiseen/tekemiseen/layerointiin olla. Treeni on tuottanut tulosta.
Torstain treenit oli kouluttajan flunssan vuoksi peruttu ja olisimpa ne varmaan muutenkin jättänyt väliin. Oma flunssa vei voimat ja ajattelin että viikonlopun kisoihin on hyvä lähteä loisto fiiliksellä kun edelliset treenit meni sen verran nappiiin.
Lauantaina lähdettiin kisapaikalle Finrexinin voimalla. Ensimmäisenä oli Herralan Ritvan hyppyrata joka vaikutti todella kivalle ja Tinkalle sopivalle. Harmittavasti onnistuttiin tekemään yksi ylimääräinen hyppy ennen keppejä, joten tuloksena HYL. Muutoin olen kyllä tyytyväinen rataan ja siihen miten Tinka oli kuulolla.
Toinen rata oli Henri Luomalan agi rata Purinan sisäkentällä. Heti alussa oli meille paha putkiansa, joka onnistuttiin selättämään. Langettiin kuitenkin pari estettä myöhemmin seuraavaan putkeen, vaikka kuin tarkasti yritin ohjata koiraa kepeille. Tuolla radalla ei saatu enää yrityksestä huolimatta pakkaa kasaan ollenkaan joten tultiin pois radalta.
Kolmas rata oli Arto Laitisen käsialaa ja päivän ainoa videoitu rata. Keinu otettiin tällä radalla hitaasti ja varmasti, kun sisäradan keinu meni sen verran huonosti. Äärettömän tyytyväinen olen kuitenkin siihen että pystyn jo luottamaan omaan ja koiran tekemiseen myös kisaradalla. Pohdin pitkään ehdinkö tehdä persjättöä seiska ja kasi esteen väliin ja videolta näkee ettei siinä ollut mitään ongelmaa, hyvä me! Rata kaatuu kuitenkin omaan mokaan puomin jälkeen. Huomasin olevani täysin eri paikassa kuin rataantutustumisessa olin suunnitellut. Tarkoituksena oli tehdä puomin jälkeiselle hypylle takaaleikkaus, mutta radalla menin täysin sekaisin mitä olen tekemässä ja sen huomaa. No, jokatapauksessa HYL olisi varmaan tullut keppien jälkeiseltä putkelta, koiran olisi ollu tarkoitus tulla toiseen päähän putkea, ei sinne minne Tinka meni. :)
Sunnuntain kisoihin lähdettiin samoilla eväillä Finrexinin voimin, oma olo meinasi olla vähän tokkurainen mutta sinnikkäästi päätettiin kisata. Eka rata oli sisällä ja jälleen Arto Laitisen tuomaroima. Jo rataantutustumisessa mietin että rata on jälleen ihan tehtävissä mikäli koira on kuulolla eikä mene omatoimisesti alun putkiansaan. Kävin rataantutustumisen jälkeen tekemässä muutaman esteen, lämmittelin koiraa ja vein sen autoon. Hain sen mukaan vasta juuri ennen starttia. Rata tuntui kertakaikkisen sujuvalle, keinu otettiin jälleen hitaasti-mutta varmasti ja ehdinpä taas radalla myös persjättöihin! Radan lopussa meinasi tulla virhe takaakierrolla kun Tinka ampui keinulta vauhtiin nopeampaa kuin osasin kuvitellakkaan. Koira törmäsi minun jalkaan ja olin varma että meille on tullut vitonen kosketuksesta. Seurakaverit hurrasi kuitenkin siihen malliin että nollahan sieltä napsahti. Ilmeisemmin tuomarikin oli sitä mieltä että kosketus ei ollut tahallinen.
Tällä radalla päästiin palkinnoille, sijoitus oli 3. Harmittavaa että jäätiin toiselta sijalta 0,15 sekuntia. Kolmannelle ei enää SERT siirtynyt. Tuo 0,15 sekuntia oltaisi saatu nipistettyä radalla vaikka mistä. Keinulla tärväytyi aikaa ja myös törmäyksessä meni oma aikansa. Olin kuitenkin tyytyväinen että saatiin PUHDAS NOLLA, palkintopallille pääsy oli vain plussaa ja suuri yllätys! Tätä olikin metsästetty.
Toinen rata oli jälleen ulkona ja oli Jari Helinin käsialaa. Olin niin täpinöissäni edellisen radan palkintopaikasta ja puhtaasta nollasta etten oikein pystynyt keskittymään rataantutustumisessa, häivyin rataantutustumisesta jo ennenkuin aika oli loppu. Olin ihan varma että tein mitä tahansa, niin koira vilahtaa puomin jälkeen väärään päähän putkea, mutta KAS, Tinka-minun pieni suuri raketti, jollain ihmeen kaupalla sain sen käännettyä putken oikeaan päähän. Olin niin yllättynyt että seikkailin seuraavat pari estettä kerrassaan omituista reittiä, mutta silti puhtaasti. Rata ei todellakaan mennyt niin kuin olin sen rataantutustumisessa suunnitellut, mutta jollain ihmeen keinolla saatiin se puhtaana loppuun. Voi sitä riemun ja ilon määrää maali hypyn jälkeen. Kiljuin ja huusin kun tajusin että tehtiin TUPLANOLLA. ME - HYL varmat häslääjät. :D
Riemu oli vielä suurempi kun tulostaululle ilmestyi tulokset ja tajusin että saatiin Agi SERT. Pahoittelut seurakaverille, pamautin kyynärpäällä poskeen kun hypin riemusta ilmaan. :)
Tässä päivän ainut videoitu rata.
Viimeinen rata oli Jari Helinin hyppyrata. Melkoista kilpajuoksua koko setti. :) Kakkos hypyn jälkeen Tinka kuitenkin valitsi keppien sijaan putken, joten tuloksena HYL. Paukutettiin rata kuitenkin täysillä loppuun ja ainakin tuntui sille että mentiin LUJAA. HYL radasta huolimatta radan jälkeen jäi hyvät fiilikset, ihan mieletön pieni agi-kiitäjä.
Onnen kyyneleiltä ei voinut välttyä kun vihdoin saatiin tuloksia kaiken tämän työn jälkeen mitä on tehty. Kiitos kisaseuralle ja onnea myös kavereille jotka teki loisto tuloksia viikonlopun aikana.
Ollaan laiskoteltu vähän kaiken suhteen viimeaikoina. Juhannuksena käytiin viikonlopun mittainen pikavisiitti minun vanhempien luona Kainuussa jonka vuoksi jätettiin kevätkauden viimeiset treenit välistä. Tekee hyvää sekä Tinkalle että minulle pitää pientä breikkiä ohjatuista treeneistä.
Jotta ei ihan kokonaan juotuisi viettämään juhannusta ilman agia, otettiin mukaan Tinkan joskus keväällä kisoista voittama Royal Caninin pieni putki. Sitä rallateltiin juhannuksen aikana useampaankin otteeseen ja taisipa putkessa ryömiä myös siskon lapset sekä mummo. :) Tässä muutama kuva meidän juhannuksen vietosta:
Minean ja Nadin kanssa keinumassa
Vesisotaa paljussa
Ystävä <3
Viime viikolla käytiin Tinkan kanssa harjoittelemassa kisatilannetta epiksissä Purinalla. Kisoihin lähdön keksin viime hetkellä, joten ehdin juuri ja juuri ilmoittautumaan ennen medien alkua. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran autosta, käytiin kävelyllä, treenattiin kontaktiesteitä lämppäpaikalla ja lopuksi mentiin lähelle rataa istumaan ja odottamaan vuoroa. Koiran kierrokset nousi jälleen ihan taivaisiin kun näki muita koiria radalla. Malttoi olla hiljaa ja huutamatta ainoastaan sen hetken kun leikitin sitä lelulla. Koetin kaikesta huolimatta pitää omat hermoni kurissa vaikka se ei ihan helppoa olekkaan kun koira kiljuu ja repii hihnassa jokaiseen ilmansuuntaan.
Ensimmäinen startti onnistui A:n kontaktia lukuunottamatta suhteellisen kivasti. Paikoin koira tuntui vähän jopa hitaalta, johtui ehkä siitä että otin sitä esteiden jälkeen liikaa haltuun? Hermojen kurissa pitämisen lisäksi otin siis tavoitteeksi kunnolliset kontaktit ja sen että pakka pysyisi kasassa koko ratasuorituksen ajan. Ihan ei 100%:sti tavoitteissa onnistuttu, mutta hienosti me kuitenkin vedettiin.
Keinu oli vähän pettymys, sen mokasin itse. Karjuin koiralle SEIS aivan liian aikaisin ja neiti jäi kieppumaan keinun puoliväliin, tämä vei ylimääräistä aikaa radalla.
Tämä suoritus riitti medi kisaavissa sijalle 3, joten saatiin siis palkintojakin kotiinviemisiksi vaikkei
ihan nappisuoritus ollutkaan. Sijoille 1 ja 2 kiilasi oman seuran nopeat sheltit, joten hieno I-HAH edustus oli palkinnoilla näissä epiksissä.
Toinen startti ei sitten mennyt yhtään niin puhtaasti kuin ensimmäinen, koira varasti ensimmäiseltä puomin kontaktilta suoraan edessä näkyvään putkeen, joten HYL sieltä napsahti, suoritettiin kuitenkin vielä rata loppuun. Tuolla radalla positiivista oli Tinkan VAUHTI, tosin kuulolla ei sitten oltu senkään vertaa.
Tässä vielä videomatskua ensimmäisestä startista:
Episten jälkeen suunnattiin Sinin & koirien kanssa Haltialaan metsälenkille. Voi sitä riemun määrää kun tämä neljän koiran jengi pääsi taas porukalla rallattelemaan.
Viime lauantaina herättiin aamulla Tinkan kanssa katsomaan agilitya telkkarista! Vuorossa oli MM-karsinnat omalta kotisohvalta. Viritin livestreamin näkymään iPad-AppleTV-virityksen kautta telkkariin. Oli kerrassaan mahtavaa seurata huippu-agilitya omalta sohvalta koirat kainalossa, Tinka tosin valtasi välillä eturivin paikat ja tuijotti kavereita nenä kiinni TV ruudussa.
Katselun omasta Tv:stä kruunasi se että samalla pystyi seuraamaan tuloksia Surfacen kautta sekä Facebookkaamaan kännykällä (I-Hahilla oli oma tapahtumansa netissä tähän hommaan!), kätevää tämä nykyaika. :)
Eilen oli vuorossa Min Pin treenit ja koska Anne on kesätauolla, treenailtiin omatoimisesti. Rakennettiin hieman mukaillen FAO-rata (lähtö ja maalihypyt jöi tilanpuutteen vuoksi pois ja muutamat estevälit mahtoi olla hieman lyhyemmät kuin piirustuksessa).
Tein treenin molempien koirien kanssa. Aloitin treenaamisen Tinkan kanssa joka kulkikin aika mainiosti. Oli kiva tehdä sen kanssa helppoa rataa ja saada onnistumisia. Radalla oli meille muutama haastava kohta. Epäilin mm. 10 esteen takaakierron onnistumista, tai lähinnä sitä miten pääsen irtoamaan ajoissa esteeltä seuraavalle. Saatiin tämä kohta yllätyksekseni onnistumaan joka yrityksellä. Kepeille treenasin takaaleikkausta joka myös onnistui kaikilla yrittämillä. Alkaa näyttää sille ettei meillä enää ole ongelmaa toisellakaan puolella keppejä, jee!
Tässä Tinkan yksi yritys videoituna. Ei tosin ole yrityksistä onnistunein, mutta hyviä pätkiä löytyy tästäkin.
Tässä videoituna Nadin treenipätkä. Nappula meni tuttuun varmaan tapaansa puhdasta rataa. Vähän se näyttää turhan hitaalle varsinkin ensimmäisillä esteillä, mutta pääasia ettei nenä käynyt maassa kertaakaan.
Viime viikolla ei treenailtu kuin keskiviikkona Saviojan koutsaamana. Nadi oli jälleen oikea mallioppilas, toisin kuin Tinka joka paineistui useista vääristä suorituksista ja lakkasi toimimasta. Näin käy meille molemmille aina kun tulee jotain liian haastavaa eteen. Sen jälkeen olisi vaan parempi lopettaa hetkeksi ja pitää pieni tauko. Nadin osalta treeneistä jäi loistava fiilis, mutta Tinkan suoritus jäi hieman kaivelemaan. Nyt on vaan parempi pitää pieni hetki taukoa ratatreenistä ja keskittyä muihin juttuihin. Päätin että startataan vielä perjantain kisat ja sen jälkeen jäädään mietiskelemään tulevaa.
Huonojen treenien ja hiipivän flunssan vuoksi skipattiin meidän torstain treenit kokonaan ja kerättiinkin kotona voimi perjantain kisastartteihin. Nadi valmistautui kisa starttiinsa tuttuun tapaan saunan lauteilla.
Perjantai aamuna Sini ja Ässä kurvasi autonsa meille ja ahtauduttiin tavaroinemme kyytiin. Voin kertoa että kaksi naista ja kolme koiraa kun lähtee viikonloppuretkelle niin tarvitsisi vähintään minibussin jotta kaiken haluamansa/tarvitsemansa (tai kaikki mitä ehkä sattuu tarvitsemaan) saa mahtumaan matkaan. Saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin, Henna ja Paula olikin jo varanneet meille paikan päiväteltalle, joten saatiin kivasti koko porukan teltat vierekkäin. Meillä oli matkassa oma kupoliteltta, koska näyttelyteltta suunnitelmat kaatui viimehetkellä. Pärjäiltiin sen kanssa kuitenkin oikein mainiosti.
Telttojen pystytyksen jälkeen kurvattiin hotellille, käytiin tsekkaamassa sisään ja viemässä toiset häkit sinne jo valmiiksi. Nadin ensimmäinen (ja viikonlopun ainoa) startti oli jo heti ensimmäisessä rataan tutustumis porukassa. Rataan tutustumisessa Jari Helinin suunnittelemat kuviot tuntui kivalle ja Nadille sopiville. Ennen starttia annoin Nadin hetkeksi Sinille jotta sain itse keskittyä rauhassa ja toivoin myös että se toisi koiraan lisämotivaatiota kun joutuu hetken hengailemaan jonkun muun kuin minun kanssa.
Nadi lähti tuttuun tapaan hieman laiskasti liikkeelle, mutta paikoin sai ihan kivankin vauhdin. Kaarrokset kuitenkin valui ihan törkeän pitkäksi kun koira ei ollut täysin kuulolla, näytti siltä että hajut vei sen keskittymistä. Kaikista koiran kalasteluista huolimatta saatiin rata nollana lävitse, neljän sekunnin yliajalla tosin. :) Harmi kun videoinnin kanssa tuli ongelmia, joten videomateriaalia ei tästä suorituksesta löydy. Nadin sijoitus oli 32, ei pöllömpi suoritus koiralta jonka kahden viime vuoden kisastartit on kahden käden sormilla laskettavissa ja koirakoita startissa oli kuitenkin yhteensä 136. Nyt vaan kisakalenteri auki ja lisää startteja!
Tinkan ensimmäistä starttia jouduin odottamaan muutaman tunnin, oltiin viimeisessä rataan tutustumis erässä. Johanna Wütrichin rata vaikutti meille todella haastavalle ja sitä se myös oli. Olin itse jo väsynyt ja kylmissäni, joten lähtökohdat kisaamiseen ja siihen keskittymiseen ei olleet kovinkaan lupaavat.
Rata kaatui lopulta juuri siihen paikkaan mihin olin ajatellutkin sen kaatuvat (pitäisi opetella ajattelemaan toisin..). En uskaltanut irrota kepeiltä tarpeeksi ja keppien jälkeinen valssiyritys oli auttamattomasti myöhässä. Tinka oli lukinnut keppien jälkeisen putken ja kalasteluista huolimatta vilahti sinne. Nuo putki ansat on meille vielä toistaiseksi aivan liian haastavia. Yritettiin vielä rataa loppuun saakka, mutta motivaatio tehdä töitä oli molemmilla vähän hakusessa. Tässä video epätoivoisesta yrityksestä:
Mietin ensimmäisen radan jälkeen onko mitään järkeä lähteä yrittämään toista. Vettäkin tuli välillä taivaan täydeltä. Sinnikkäästi päätin että kyllähän me startti otetaan kun kerta siihen on ilmottauduttu. Medien radat oli myöhässä ja olin ihan pihalla milloin viimeisen ryhmän rataan tutustuminen mahtaakaan olla. Tyytyväisenä istuin teltan katoksen alla sadetta pitelemässä kun huomasin porukkaa pyörimässä medien radalla, menin kysymään ratatyöntekijöiltä että mikäköhän siellä on tilanne. Noh, viimeinen rataan tutustuminenhan siellä. Ehdin käydä pyörimässä radalla hädin tuskin minuutin verran kunnes kuulutettiin että homma oli jo ohi. Onneksi olin ehtinyt käydä katselemassa rataa sivusta, joten tiesin sentään este järjestyksen! :)
Ehdittiin onneksi Tinkan kanssa vielä lämmittelemään, käytiin kiertelemässä puita ja koira tuntui olevan kivasti kuulolla. Lähtökarsinassa odotellessa kierrokset nousi kuitenkin taas ihan tappiin.
Tällä radalla jälleen putkeen, väärään aikaan.. Tällä radalla oli jo pientä yritystä kääntyä sinne minne yritin, mutta lopulta putki vei voiton. Yritettiin jälleen jatkaa, mutta totesin ettei siitä mitään taida tulla, joten rallateltiin maalihypylle.
Perjantain jälkeen meidän suoritukset näissä kisoissa oli ohi, lauantain ja sunnuntain ajan nautittiin huippu agilityn katselusta radan reunalla. Välillä toki tuli mietittyä että mihin on taas itsensä tullut ängettyä, kun villasukat jalassa, pipo päässä viltin alla kylmissään istuu katselemassa kun koirat ja ohjaajat juoksee esteitä hypellen. Suomen kesä... Onneksi sunnuntaina aurinkokin näyttäytyi.
Nadin ei varakoirakkona tarvinut tällä kertaa lähteä joukkuekisaan, Min Pin Teamin joukkueen tulokseksi HYL, vaikkakin upeita suorituksia nähtiin koko joukkueelta!
Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, upeita ratoja, hienoja suorituksia ja loistavaa seuraa! Pieni nälkä jäi, joten ensivuodelle otan tavoitteeksi kisata itsekkin Oulussa.
Tänään käytiin yrittämässä yhteensä viisi rataa oman seuran agilitykisoissa Kivikossa. Tai no, eipä tainnut ihan viittä kokonaista rataa tulla kun Tinkan kanssa ei taaskaan päästy kaikkia ratoja loppuun saakka.. Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen väärällä jalalla ja kiukku valtasi mielen koko kisapäivän ajan, ei yhtään hyvä yhdistelmä. Kisojen ajan saatiin nautiskella helteestä sekä viilettää rataa myös vesisateessa, onneksi sade yllätti vasta Nadin ratojen jälkeen.
Nadi hoiti tänään palkinnot kotiin, jälleen! Minun pieni rääpäle on ilmeisesti nyt löytänyt tekemisen meiningin tähän lajiin pitkän, pitkän motivaation etsimisen jälkeen.
Nadin olin ilmoittanut vain kahdelle radalle koska hyppyradoille en sen kanssa ainakaan toistaiseksi halua, siellä on tiukemmat ihanneajatkin ja muutenkin tekee tiukkaa ehtiä ihanneaikoihin. Kaksi rataa on Nadille tarpeeksi pitämään motivaation yllä.
Ihanneaikaan ei ensimmäisellä radallakaan ehditty, mutta 1,5 sekuntia yliaikaa muutoin puhtaalla ratasuorituksella riitti tänään sijaan 2! Huikeeta! Nadin vauhdilla ei kolmosissa ihan joka päivä palkintopallilla seisoskella. :) yliaika ei muutenkaan jäänyt harmittamaan, koska koira kuitenkin yritti parhaansa vähän hitaasta lähdöstä huolimatta.
Medien rataantutustumisessa tajusin että jalkani ovat ihan muussina, niitä särki enkä meinannut jaksaa kävellä rataa ollenkaan lävitse. Helle, viimeaikojen juoksulenkit ja unohtunut aamupala taisi tehdä tehtävänsä.. Noh, koetin juoda ja venytellä ja kykenin lopulta ihan juoksemaankin radalla. Tinkan kanssa ensimmäinen rata hajosi kuitenkin kepeillä.. Luotin siihen että koira menee kepit itsenäisesti ja irtosin sivulle vähän liikaa, luultavasti käännyin jo seuraavan esteen (putken) suuntaan liian aikasin jolloin koira jätti kaksi viimeistä keppiä pujottelematta. No, tuo olikin meille haastavampi puoli, mutta koetin pitää asian pois mielestäni ja luottaa koiran osaamiseen.. Tuttuun tapaan koko pakka hajosi yhdestä virheestä ja loppuradan koira ampuili mihin sattuu kun en vain ollut oikeassa paikassa ja ohjailin laiskasti ja huolimattomasti, tuloksena HYL.
Toisessa rataantutustumisessa omatkin jalat oli jo toimivat, Nadin rata meni puomin alastulon kontaktia lukuunottamatta puhtaasti! Pikkuneiti pelasteli ohjaajan huolimattomia ja myöhäisiä ohjauksia hienosti ja suoritti jälleen radan ihan kivalla draivilla. Noh, tällä radalla saatiin yliaikaa sitten sen puomi vitosen lisäksi yli kolme sekuntia.. Hitaan lähdön lisäksi huonojen ohjausten takia tulleet isot kaarteet näkyi suoritusajassa. Silti tuokin tulos ylsi sijalle 5! Ei ollenkaan pöllömpi päivä Nadilla. Aiotaan kisata jatkossakin! ;)
Ohjaaja kävi hitaalla jo hitaan koiran kanssa, niin voi vaan kuvitella miten käy tuollaista salaman nopeasti liikkuvaa eläintä ohjatessa.. Ei mennyt ihan nappiin loputkaan radat. Toisella radalla yritin nakata koiran takaakierrolle hypyllä nro.2.. Oma kroppa ei tainnut olla mukana ohjauksessa yhtään, koira painatti täysiä kakkosesteen ohi ja siitä takana olevalle hypylle -> HYL. Yritin jatkaa, mutta lopetin parin esteen jälkeen puomin kontaktille.
Viimeisen radan alku meni kivasti ja selvittiin esteelle nro. 10 saakka.. Sain koiran hakemaan kepit hienosti ja itsenäisesti vauhdikkaan suoran jälkeen ja onnistuin vielä takaaleikkaamaan kepeille.. Lopulta mokattiin kepit täsmälleen samaan paikkaan kuin eka radalla. Yritin korjata ja jatkaa, mutta eihän siitä enää mitään tullut... Tuttu tulos; HYL.
Nyt jäin sitten pähkäilemään onko parempi vain pitää Tinkan kanssa kunnon kisatauko ja keskittyä pelkästään treenaamiseen vaiko jatkaa kisaamista. Suurin haaste kuitenkin taitaa edelleen olla se että koira on kisatilanteessa täysin erilainen kuin treeneissä. Kierrokset nousee kisoissa aivan tappiin ja itse hermostun siihen hästäämiseen ennen kuin radalle ehditään.. Ensiviikolla vielä perjantaina startataan joka tapauksessa ja sen jälkeen aletaan pohtimaan tulevaisuuden kuvioita.
Lili ja Ässä tuli kannustamaan kisoihin ja Lili pääsikin tyttöjen seuraksi prinsessahäkkiin pitämään sadetta. Ässää ei huolittu, tää häkki on tytöille!
Tällä viikolla ollaan taas ehditty tuohuta monenlaista. Maanantaina oli vapaa ilta kouluttamisesta, joten pakattiin Sinin kanssa koirat autoon ja suunnattiin koko koiralauman kanssa iltalenkille Haukkavuoren perintömetsään. Ei ollut taas riemulla rajaa kun koirat pääsi viilettämään porukalla pitkin peltoja ja metsiä. Tämä koiranelikko on löytänyt kyllä hienosti yhteisen sävelen.
Tässä hieman kuvasaastetta iltalenkiltä, kuvissa vilahtaa siis Tinkan ja Nadin lisäksi koirakaverit kääpiösnautseri Lili sekä bordercollie pentu Ässä.
Tällä viikolla ollaan skarpattu oman kunnon
kannalta myös juoksulenkkien kanssa ja juoksu alkaakin taas pienen tauon jäljiltä kulkea kohtuu kivasti. Nyt vaan itseä niskasta kiinni jotta saadaan pidettyä tämä juoksuinto päällä jatkossakin.
Keskiviikkona treenailtiin jälleen Marjon johdolla Annen ollessa kipeänä. Tinkalla riitti jälleen intoa ja vauhtia kuumasta ja tukahduttavasta ilmasta huolimatta (kiitos viileän treenihallin!). Ohjaaja sen sijaan oli täysin kuutamolla. Lensin jopa pyllylleni yrittäessäni valssata yhden takaakierto hypyn jälkeen,
sotkeuduin vain omiin jalkoihini, Tinka parka. Ennen Tinkaa kuvittelin olevani jotenkin vikkelä, koordinaatiokykyinen ja hyvä liikkumaan. Tuon koiran tullessa kuvioihin mielikuvat omasta liikkumisesta on kyllä romuttunut täysin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen että radalla oli monta meille vaikeaa kohtaa joista selvittiin. Mm. heti alussa oli kaksi hyppyä joiden jälkeen tuli ohjata ns. väärään päähän putkea, tästä selvittiin yllätyksekseni sataprosenttisesti! Hyvä me. :)
Putkeen lähettäminen pimeästä kulmasta sen sijaan tuotti meille ongelmia kun en vain
löytänyt oikeata paikkaa mihin itse tulisi sijoittua.. Noh, muutaman kerran kun Tinkan kanssa tekee väärin, niin olisi vain parempi tehdä välissä jotain muuta ja kokeilla myöhemmin uudestaan, ei siis onnistunut, ei sitten millään. Jokatapauksessa saatiin tehtyä kivaa pätkää ja keinukin meni radan osana ilman liikoja hidasteluja, täytyy siis olla tyytyväinen niihin onnistumisiin, vaikka parannettavaakin riittää. :) Tietääpähän mitä taas jatkossa treenaillaan.
Nadi sen sijaan rallatteli jälleen kerran rataa oikein mallikkaasti, ainut korjaamisen aihe oli kontakteilta loikkiminen joita sitten lopuksi vähän hiottiinkin muistin virkistämiseksi. Harmi kyllä menin koettamaan rataa vielä lopuksi, joka oli virhe kun koiralla ei ollut enää sama tekemisen meininki päällä. Jospa muistaisin taas jatkossa lopettaa sen kanssa ajoissa ja tehdä vain lyhyttä pätkää.
Torstain kouluttajatreenit olikin tällä viikolla mielenkiintoiset. Ryhmiä oli yhdistelty ja treenit oli kahden tunnin mittaiset, luvassa oli koirille ratatreeniä ja ohjaajalle tämän lisäksi ketteryystreeniä, lihaskuntotreeniä sekä psyykkaukseen liittyviä harjoituksia. Kuinka tarpeeseen moinen treeni tulikaan tällaiselle kömpelölle keskittymisongelmaiselle ohjaajalle! hih.
Noh, kuinka ollakkaan en ilmeisesti kuunnellut Helenan ohjeistusta treenin aluksi tarpeeksi hyvin kun tuntui että ensimmäisen tunnin ajan olin ihan hukassa että millä pisteellä minun tulisi missäkin välissä olla, ilmeisesti olinkin välillä väärässä paikassa ja väärään aikaan. Koira sen sijaan teki ensimmäisen harjoituksen ihan TÖRKEÄN hyvin... siihen saakka kunnes Helena pyysi tekemään sylkkärin (ENHÄN MINÄ SITÄ VAIN OSAA). Sitä jäätiin sitten hieromaan kiukkuun saakka.. Tiedän kyllä kuinka sylkkäri tehdään, mutta en vain kykene moista ohjausta radan osana kummankaan koiran kanssa sujuvasti tekemään. Noh, nyt EHKÄ tajusin missä asennossa sen ranteen pitää heilua ja tämä aiotaan vielä molempien koirien kanssa oppia. Siltikään en olisi sylkkäriä kyseiseen paikkaan käyttänyt koska esim. jaakotus toimi siihen mainiosti. Seuraavaksi menin heilumaan lihaskuntopaikalle, haarahyppelyitä, pakarajuoksua, sivulaukkaa jne. Vähän tuli tyhmä olo heilua siellä kentällä edestakaisin yksikseni, mutta hiki tuli! Ja hyvää treeniä odottaville koirille katsella että mitä ihmettä toi sekopää touhuaa. Kolmas piste ensimmäisen tunnin aikana oli mielikuva harjoite. Istuskelin kentän nurkassa miettimässä jotain huippufiilistä jonka olen agilityssä kokenut ja pohdin sitä kuinka voisin käyttää sitä fiilistä hyödyksi tulevissa treeneissä/kisoissa.
Lisäksi juoksenneltiin ketteryystreeniä maahan piirretyn ruudukon avulla (jalkapalloilijoiden ketteryystreenejä) sekä tehtiin omatoimisesti treeniä erikoisesteillä.
Toisen tunnin aikana piti mm. keskittyä etsimään numeroita ruudukosta (1-100) pääsin sen viiden minuutin aikana numeroon 53.. Ei mennyt ihan putkeen kun mm. alkuun tajusin ajan kuluvan siihen että katselin muiden suorituksia ja jouduin palaamaan tehtävänantoon monta kertaa ennen kuin tajusin mitä pitää tehdä. Itse numeroiden etsimiseen kyllä pystyin sitten keskittymään kunhan vain pääsin alkuun. Toisella kierroksella tehtiin myös itsenäisesti kontaktitreeniä joka meni tosi hyvin, hyvällä fiiliksellä niiden suhteen huomisen kisoihin.
Lopuksi tehtiin vielä Urheilijan psyykkiset taidot -testi, jota ei tosin ehtinyt ihan loppuun saakka tehdä, mutta tein sen myöhemmin kotona. Testissä analysoitiin yksilöllisiä reagointitapoja erilaisiin urheilutilanteisiin. Mitä parempi pistemäärä oli, sen paremmat psyykkiset taidot testin mukaan omaa. Noh, sain testin mukaan ihan kivat pisteet. Lähinnä varmaan tärkeää oli se että pysähtyi oikeasti miettimään omaa suhtautumistaan/ajatuksiaan/keskittymistään/paineensietoa erilaisiin tilanteisiin liittyen.
Ihan huikean kivoja nämä tämmöiset treenit, minä ainakin tykkäsin!